Maria (punastuen). Kuinka taidan minä arvella!
Kaarle. Mutta minä luulen taitavani. "K ja M" Kaarle ja Maria. Minun ja sinun nimesi, enkeli. Ja ymmärrys on että täti toivoisi sinun yhdistetyksi ylkään. Annatkos siis minun olla tuon onnellisen.
Maria. Jos se on minun hyvän tätini tahto! (itseksensä) Se lienee onni rakastaa häntä, sillä hän on ihana ja jalo.
Kaarle. Ja myös sinun tahtos suloinen tyttö (ottaa hänen kätensä).
Maria (kuiskuttaa hiljaa). Taitaa niin olla!
Kaarle. Olleeko siis tuo onnellisin osa annettu minulle kaikkien Kaarlein joukossa (tahtoo suudella hänen kättänsä, jonka hän toki hiljaa vetää takaisin). Mutta jos nyt joku muu tulisi tahtoen tulla sinun ylkämiehekses, olisitko silloin ainoasti minun omani?…
Maria (hiljaa). Niin kyllä, sinun tahdon olla. (Itseksensä) Hän on tosin minun mieleeni. Heti kun hänen näin, lensi kuin nuoli rintaani. (Kovin) Mutta mitä täti sanonee!
Kaarle. Saanko luulla hänen mielensä suostuvan meidän mieleen!
Maria. Mutta eikö meidän ole meneminen tätin luoksi. Kukatiesi on hän iloinen! O että olisi! Mutta mitä muuta taitaisi hän juuri syntymäpäivällänsä! Mutta tuolta hän tulee.
Kuudes kohtaus.