Entiset, Bertha, Liana, Liisa. (Kaarle taluttaa Mariaa kädestä heitä vastaan).
Bertha. Mitä tuo ystävällisyys merkitsee, minun lapseni?
Maria. Hyvä, rakas tätini, minä luulen hänen olevan ylkäni!
Bertha, Liana ja Liisa (yhtä haavaa) Sinun ylkäsi.
Kaarle. Niin on ollut sydämmemme toivotus. Vahvistetaanko tämä myös korkialta oikeudelta? Silloin on liitto sidottu koko elämän ajaksi. Kuvaajalle saamme antaa kiitosta tuon korkian päätöksen selityksestä. Me olemme nähneet toinen toisemme ainoastaan muutamat silmän räpäykset, o kuinka ihanat! Mutta rakkaus on usein hetken lapsi. Ei ole kysymys nimestä ja kunnioituksista.
Bertha. Vaan jos kunnianimet myöskin seuraisivat. Mitäs sitte sanoisit, rakas Kaarleni!
Kaarle. Sanoisin sen olevan ylitse kaikkia mitä mahdollisesti taitaisin toivoa.
Bertha. Niin, minun rakkaat lapseni, nämät kaikki ovat toivotukseni mukaan. Vaan sano minulle, Maria, rakastatko totisesti Kaarlea ja tahdotkos ei ainoastaan yhden päivän olla hänen omansa, vaan koko elämäs ajan! Minä pelkäisin tätä äkillistä päätöstä, jollet sinä Kaarle olisi aikaa myöten voittanut sellaista miehuutta ja uskollisuutta kaikissa käytöksissäs, että olen hyvin suostuva käymään takaukseksi sinun puolestas.
Kaarle. Minun Mariani katsoo kernaasti sellaisen hyvän takauksen kelvolliseksi, jonkatähden minä, laskein alas teidän jalkainne eteen, suoritan vakaisimman kiitollisuuteni velan. Te suostutte siis siihen, että minä tässä kihlaan Marian sydämmeni morsiameksi!
Bertha (ottaa Marian kädestä kiinni ja laskee sen Kaarlen käteen). Taivaan siunaus teitä saattakoon! Nyt, minun lapseni, olette kihlatut. (Kaarle ja Maria halaavat toinen toistansa).