"Tästä saamme nyt vihdoin tietoja Siirnitsasta", sanoi hän, "kun vaan lukea osaisimme; sillä tämä on kirjoitettu vanhan tavan mukaan saksalaisilla kirjaimilla."
Kirjoitus, johon oli sotkettu paljon latinalaisia sanoja, oli erään emäpitäjämme vanhimman Lutherilais-papin allekirjoittama, ja sen mukaan kuin me siitä selvän saimme, kuului sisällyksensä seuraavaisesti:
"Siirnitsan Petri Iivanaisen, Joutsenuksen saaren erakon, minulle tekemä elämäkerta, kun hän ynnä sisarensa Marjatta Simanatar kääntyivät evankelis-lutherilaiseen uskoon.
"Kuudestoista vuosisata oli loppupuolillaan. Tulinen sota raivosi yli koko Karjalan maan. Ihmiset oli sota hajoitellut kuin tuuli akanoita. —
"Äitini puoli kuolleena nääntyvine lapsineen korjasivat luminietoksista Kuhasalon hurskaat monakot. Näiden luona saivat onnettomat turvapaikan rauhan tekoon; mutta sen jälkeen palasi äitini hävitetylle kotisaralleen Jänisjärven rannalla. Vanhin veljeni Simana ja pieni sisareni Marjatta seurasivat häntä, mutta minä, joka olin lapsista keskimäinen ja silloin kymmenvuotias, jäin hurskaiden isäin tahdosta monasteriin. Vanha pääpappi oli mieltynyt minuun ja tahtoi minua kasvattaa hengelliseen säätyyn.
"Toista kymmentä vuotta vieri, enkä tähän aikaan ollut mitään kuullut äidistäni.
"Palveluksen oloaika oli loppumaisillaan. Ensimäisenä Pyhän Pietarin päivänä olin monakoksi vihittävä. Mutta kolkko oli monasteri, vastahakoinen mielelleni.
"Oli kevät, suloinen, myhäilevä kevät. Linnut lauloivat, kukat tuoksuivat. Minussa heräsi vastustamaton elämisen halu, joka veti minut väkisinkin metsihin, joissa tuomet kukoistivat ja lämpöiset kevättuuloset hurmaavalla tavalla lehdistöä huojuttelivat.
"Yhä kolkommaksi kävi monasteri, eikä vanhan pääpapin kuoltua mikään enää minua siihen kiinnittänyt. Mieleni kävi yhä enemmän vastahakoiseksi monakko elämään.
"Tunnustin syntini, sain sovitteeksi rasittaa ruumistani paastoomisella ja selkääni ruoskimisella, sain tehdä pyhiinvaelluksen kiviä ja hiekkaa jalkineissa aina pyhän Iljan haudalle, hänen, joka ennen täällä Karjalaisia kastoi ja kaatoi vanhat lyylilehdot.