En enää malttanut hillitä uteliaisuuttani. Rupesin Vaskolta tiukasti tutkimaan tämän saaren muinaisuutta. Lisäsin puita tuliroviolle ja kutsuin Vaskon viereeni tulen ääreen istumaan.
Vähän ajan kuluttua alkoikin vanhus tapansa mukaan laulaa hyräellä, siitä hän sitten puhkesi kertomaan seuraavaa:
"Ennen muinoin vanhaan aikaan olivat kaikki Oriveden rannat, saaret, niemet ja selkä-karit Päivilän heimon perintöinä, vaan Pielisen suussa oli heidän parhain pesäpaikkansa. Siellä silloin kesäkaudet saatiin lohta äärettömästi; syksyllä taas siikoja tapettiin. Jokivarsilla ja Iiksensuolla olivat heidän heinäniittynsä.
"Kalanpyynti ja karjanhoito olivatkin Päiviläisten pääeläkkeet.
Rasvasena kiehui heidän kattilansa pitkinäkin talvina.
"Mahtava oli myös toinenkin heimo, Monolan muhkea väki. Metsä silloin äijän antoi.
"Talvikaudet suksillansa samoilivat Monolan miehet kaikki sisämaitten selkäset aina Ilajan rajoille sekä suuren Pielisen vesille asti.
"Tämä ala olikin heidän perintönään. Täällä he myös kaatoivat kaskia ja raatelivat huhtiansa.
"Muhkeat olivat Monolan miehet, vaan Päivilässä olivat tyttäret paremmat.
"Onnellisena eli kauan nämä kaksi sukulais heimoa täällä Karjalan perillä.
"Viimein alkoi Tapio käydä tarkemmaksi. Halla myös halmeet pani. Jo oli nälkä tulossa Monolan kuuluille tuvillen. Vaan Päivilässä oli yhä hyvät päivät. Ahti vielä äijän antoi.