"Silloinpa sattui kerran koreana kesäpäivänä Päivilän pieni pulmu, Utran ukon tyttö, Auli, iloiselle Iiksensuolle paimeneen. Tuli kontio korvesta, tuo alkoi lehmiä repiä. Auli arka huutamaan. Mies tuli metsästä hätään, kaatoi karhun, pedon tappoi. — Mies oli Ilari nuori, Monolan verevä poika.
"Tästä syntyi tuttavuus, tuttavuudesta tuli kosiot.
"Kosioita kauan kesti. Ilari, iloinen poika, kosi kesän, kosi toisen, vielä kosi kolmantena. Harto, Päivilän isäntä, kosi myös kilvalla tyttöstä. Vanhemmat pakoittivat menemään hänelle, vaan tytön mieli olikin Monolaan.
"Tällä aikaa kasvoi yhä nälkä Monolassa. Jo pyrkivät Monolan miehet osallen Päivilän kalavesille. Tähän ei Päivilä suostunut.
"Siitä seurasi ryöstö. Ryöstöstä paha rytinä. Jo oli sota syntymässä. Siihen aikaan sanotaan Pyhän Iljan tulleen tänne Jokivarrelle uutta oppia saarnaamaan, niinkuin vieläkin lauletaan:
"Vieras tuli Viron takoa,
Pyhä Ilja Inkerestä.
Alkoi kirkkoa kohota,
Sääsynätä saaren päähän;
Risti miehet mielihyvin,
Vaimot vastenmielisetkin."
"Olisi luullut rauhan jälleen palautuvan näille riitaisille pihoille, vaan päinvastoin kävikin.
"Kerrotaan muitten Päiviläisten olleen sovinnolle taipuvaiset, sillä Monolassa oli miehiä enempi; vaan Harto kovasti pani vastaan. Yhtyi pappien tuumaan yhdessä kukistaa Monolan kansan.
"Monolaiset vihdoin panivat Päivilän tiukalle, päättivät viikon päästä tulla kalaosalle; jos ei sovinnossa jako syntyisi, niin ottaisivat väkivallalla puolet kaikista kala-apajoista. Harto kävi ahtaalle, vaan ei sittenkään suostunut sovintoon.
"Kiteelle saattoi sanat, pyrki Pajarin liittoon. Tältä veriviholliselta anoi hän hädässään apua omia heimolaisiaan vastaan. Pajari mieluisesti suostuikin avun annantaan, määräsi vaan vaivoistansa puolet kalavesistä, kuusi sotauroa kuudella sotaoriilla, yhdeksän ylävää neittä, Päivilän parasta piikaa.