"Kun kuului Päivilän pihoille liitto tämmöinen tehdyksi, syntyi siellä itkut pahat ja vaikiat valitukset. Ei sitä syyttä itkettykään, sillä Monolaiset päälle pakoittivat, ja toiselta puolen poltti Pajari.
"Jo syntyi verinen leikki. Tappelu tulinen tuiski.
"Kaatui miestä, kaatui naista; se, joka jäi kaatumatta, joutui Pajarin orjaksi.
"Onnellinen oli se, joka kaatui; onneton jälelle jäänyt.
"Monta Monolan miestä
Silloin joutui surman suuhun.
Monta Päivilän piikaista
Paha mies sai palkaksensa."
Vasko vaikeni hetkeksi, näytti kuin kertomansa olisi syvästi koskenut häneen.
Menneet ajat, joista hän kertoi, vielä vuosisatojen takaa elävinä esiintyivät hänelle. Kun taas jatkoi kertomustaan, alkoi hän hyvin matalalla äänellä:
"Toistakymmentä suurta veneellistä oli sotasaalista Pajarin miehillä. Tuhotyönsä tehtyänsä läksivät kotiinpäin purjehtimaan. Viisi oli vankia joka veneessä. Siinä oli nyt liiton lunnaat sekä sodan saaliit!
"Siinä oli Monolan miestä sekä Päivilän naista. Oli koko heimokunnan parhain nuoriso joutunut orjiksi osattomiksi, vieläpä Pajarin orjiksi, pahan miehen pakon alle, häjyläisen häväistäväksi.
"Silloin selällä mennessänsä huutavat poloiset, vaivaiset valittavat: