Keisari ei enää voinut kärsiä alamaisensa, tuon korkean herran ylpeyttä ja kovaa sydäntä. Jalolla ruumiin käytöksellä sanoi hän nyt maaherralle:
— Näen minä nyt itseni pakoitetuksi ilmoittamaan, että vilja ja sen jakaminen tästälähin … ei enää kuulu teidän toimituksiinne. Kuuleppas ystäväni (keisari kääntyi sihtierille) — sinun tulee nyt pitää kansasta huolta. Hamasta tästä hetkestä olet sinä tämän läänin herra. — Mitä taas teihin, entinen lääninherra, tulee, arvaatte kenties, minun olevan keisarinne, joka tämän kautta eroittaa teidän virastanne.
Näin sanoen kävi keisari hitaisesti pois, jättäin tuon kovamielisen virkamiehen miettimään tuota syystä päällensä saatettua rangaistusta.
52.
* Ruotsin aikana oli usein, milloin katovuosia rasitti sitä maata, Suomessa hyvä tulo, niin että meidän maamme kutsuttiinkin Ruotsin jyvä-aitaksi. Ikivanhuudesta oli myös Suomalaisten olut kiitetty. Tuli toki kerran, kuninkaatar Kristiinan hallitessa, Suomeenkin suuri katovuosi. Valituskirjan tästä lähetettyä hoville, sanoi tuo sukkela mutta keviämielinen kuninkaatar naurahdellen: "Suomalaiset, mikä niillä hätänä; onhan heillä leipää ja olutta!"