Keisari, ehkä pukunsa oli vallan yksinkertainen, meni nyt sisälle huoneeseen, käskein sihtierin herrallensa, jonka luona oli vieraita, ilmoittaa oudon tulleen. Nousi nyt tämä kahdenvälinen puhe:
Maaherra. Kuku te olette?
Keisari. Upsieri keisarin palveluksessa.
Maaherra. Millä taidan olla teille avuksi?
Keisari. Sillä, että te päätätte talonpoikain asian ja päästätte heidän kotiinsa. He ovat vartoneet kylläksensä.
Maaherra. Talonpojilla on hyvä aika vartoa; heidän varten en luovu huvituksestani.
Keisari. Mutta heillä on vielä noin kahdeksan penikulman matka kotiin ja heidän on jo ollut vartominen ylönpaltisesti.
Maaherra. Mitä teidän on tekemistä talonpoikien kanssa?
Keisari. Pitää oleman rakas ihmisiä kohtaan ja jättämän viattomia talonpoikia rasittamatta.
Maaherra. Teidän siivolliset nurkka-saarnanne eivät tähän sovi. Tunnen muutenkin velvollisuuteni.