H. Patelin. Ja teillä oli hirmuisen hyvä oppi.
H. Wilhelm. Kahdeksantoista vuotissa minä jo luin ja kirjoitin.
H. Patelin. Mikä vahinko kuin ette ruvenneet korkeimpiin virkoihin!
Mene tiedä, herra Wilhelm, jos nyt voisitte hallita koko valtakuntaa.
H. Wilhelm. Kuin joku toinenki.
H. Patelin (katsellen verkaa). Kesken puheenne: minä ajattelin ostaa tuon väristä verkaa. Sillä jos oikein muistan, niin vaimoni halavoi minun ostaa itselleni uuden vaatteuksen, ja arvelen sentähden että, huomenaamuna, kello viisi, tuotuani teille kolmesataa markkaa, voisin ehkä ottaa tätä verkaaki.
H. Wilhelm. Minä sen sitte säilytän.
H. Patelin (hiljaan syrjässä). Säilytän! Minä en ole sillä autettu. (Kovasti). Aikomuksessa ostaa tilan, olin tänä aamuna pannut erikseen tuhat kaksisataa markkaa, joita en arvellut ennen koskettaa, mutta nyt näen, herra Wilhelm, että te tuletta siitä ottamaan osanne.
H. Wilhelm. Elkää sentähden tilaa jättäkää, saattehan te verkani ainaki.
H. Patelin. Kyllähän minä sen tiedän, mutta minä en rakasta ottaa mitään velaksi. No miten minua huvittaa nähdä teidät noin iloisna! Miten tervet muoto, se on pitkän ijän tunnusmerkki.
H. Wilhelm. Minä voin hyvin.