H. Patelin. Kuin paljon te luulisitte minun tuota verkaa tarvitsevan, että tietäsin niiden kolmen sadan markan lisäksi panna yhtaikaa veran hinnanki.
H. Wilhelm. Teille on tarvis… malttakaa. Te tahdotte varmaan täyden vaatteuksen…
H. Patelin. Hyvin täyden, se tahtoo sanoa, nutun, västin ja kaatiot, kaikki hyvin pitkät ja välkit.
H. Wilhelm. Siihen kaikkeen teille pitää olla, malttakaas… ummelleen kuusi kyynärää. Käskettekö minun odottaessani sen nyt leikata.
H. Patelin (erikseen harmitellen). Odottaessako! (Kovasti). Ei herra, ei vielä, ensin raha kädessä, jos suvaitsette. Minä en osta mitään kuin käteisellä rahalla. Se on minun tapani.
H. Wilhelm. Se tapa on hyvin hyvä. (Erikseen). Tarkka mies, liian tarkka.
H. Patelin. Muistatteko vielä, herra Wilhelm, kun kerran söimme yhtenä iltaista Hotel de Nordissa.
H. Wilhelm. Se oli eräsnä markkina-aikana.
H. Patelin. Aivan niin. Me puhelimme ruuan perästä sen ajan asioista: kuin kauneita asioita minä silloin teiltä kuulin!
H. Wilhelm. Ja ne te vielä muistatte?