H. Patelin. Minä en muistasi? Te ennustitte jo silloin kaikki mitä maassamme sittemmin on tapahtunut.
H. Wilhelm. Minä näen asiat hyvin kaukaaki.
H. Patelin. Kuin paljon, herra Wilhelm, te minulta anotte kyynärästä tätä verkaa?
H. Wilhelm. Katsotaanhan. (Katselee veran pintaa). Toiselle minä sen möisin kuudesta markasta, vaan teille, herra, minä sen annan viidestä.
H. Patelin (erikseen). Sinä juutalainen. (Kovasti). Se on hyvin helposta; kuusi kertaa viisi kyynärää, se tekee ummelleen…
H. Wilhelm. Kolmekymmentä markkaa.
H. Patelin. Oikein, kolmekymmentä markkaa, umpinainen luku. Mutta olkaapas, herra Wilhelm, meidän tulee uudistaa tuttavuutemme, huomenna te syötte päivällisen minun luonnani, hanhen paistin, jonka minulle lahjoitti eräs valittaja.
H. Wilhelm. Hanhen paatin! sitä minä hyvin rakastan.
H. Patelin. Sen parempi. Sille päätökselle kättä. (Antavat kättä). Huomenna päivälliselle. Vaimoni sen valmistaa ihmeellisesti. (Lyöden kädellään verkaan). Mutta todella sanoen, minun haluttaa saada päälleni vaatteuksen tuosta verasta. Uskotteko te, jos sen otan huomenaamuna, että se ehtisi valmiiksi päivälliselle?
H. Wilhelm. Jos ette räätälille anna sen enemmän aikaa, niin hän vissisti sen turmelee.