H. Patelin. Jos tahdot minun ajamaan asiaasi, niin se on välttämätöin.
Antti. Toisena yönä näki taas kun otin yhden suuren pässin joka oli ihan terve. Minä vakuutan, etten tiennyt mitä tehdä — minä panin, ihan hellästi — veitseni sen kaulaa vasten, — enkä minä tiennyt miten se tuli, mutta se kuoli yhtäkkiä.
H. Patelin. Minä kuulen. Mutta ken sinun näki sitä tekevän.
Antti. Isäntäni oli lymyinnyt navettaan: hän sanoi minun tehneen samaten kymmenelle tusinalle lampaalle joita hän kaihosi. Ja muuten, te tunnette että se on mies joka puhuu aina totta. Hän löi minua (näyttää päätänsä) kuin näette ja minun täytyy mennä tohtorin paranuksen ala. Sentähden, minä rukoilen, te olette asianajaja, tehkää että hänelle käy pahasti ja minulle hyvästi ja etten minä tulisi mitään maksamaan.
H. Patelin. Minä ymmärrän hyvin asiasi. Siinä nyt on kaksi tietä.
Ensimäinen ei maksasi sinulle yhtä penniä.
Antti. Rukoilen nöyrimmästi, ottakaamme se tie.
H. Patelin. Olkoon vaan! sinun omaisuutesi on varmaan kaikki rahassa?
Antti. Se en totta.
H. Patelin. Se sinun pitää hyvin peittää.
Antti. Kyllä kaiketi minä sen teen.