H. Patelin. Sinun isäntäsi, se on talollinen tässä lähellä.
Antti. Se ei asu tästä kaukana, ja minä maksan teille hyvin.
H. Patelin. Sen minä olen vaativaki. Tule nyt puhelemaan asiasi, ja ilman valehtelematta.
Antti. Tietäkää herra, että isäntäni maksaa mulle hyvin tiukalta palkkaa. Sitä korjatakseni ja vahingoittamatta isäntääni, minä teen välistä pieniä kauppoja erään rikkaan tilaajan kanssa.
H. Patelin. Mitä kauppoja sinä teet?
Antti. Teidän luvalla, minä estän isäntäni lampaat kuolemasta kapiin.
H. Patelin. Siinä ei ole mitään pahaa, ja miten sinä sen teet?
Antti. Elkää suuttuko, minä tapan ne silloin kun rupeevat kuolemaan.
H. Patelin. Se on hyvin varma keino. Mutta etköhän sinä niitä tapa varten ja sitte sano isännällesi niiden kuolleen kapiin, saadaksesi ne viskattavaksi ulos ja sitte jakaa myödyksi omaksi hyödyksesi.
Antti. Sitähän isäntäni syyttää, sentähden että toissa yönä, minun pannessa lampaita kiini, hän näki kun minä olin yhden — sanonenko minä kaikki?