Antti. Pää… ä… ä… ä.
H. Bärttylin. Mitä kummitusta tämä on?
H. Patelin. Ne loukkaukset jotka hän on saanut päähänsä ovat sekoittaneet häneltä aivot.
H. Bärttylin. Tämä on teille hyvin paha, herra Wilhelm.
H. Wilhelm. Minulle paha! Yksi varastaa minulta veran, toinen lampaat, yksi maksaa sen lauluillansa, toinen määkimällä, menkööt helvettiin, kun se kaikki vielä minulle on paha.
H. Bärttylin. Niin, hyvin paha. Teillä ei ole lupa lyödä, etenki päähän?
H. Wilhelm. Saakeli sen tiesi, se oli yö ja kun minä lyön, silloin minä lyön joka paikkaan.
H. Patelin. Hän tunnustaa tekonsa; habemus confidentem reum.
H. Wilhelm. Ah! mene sinne ja sinne confitareisi kanssa. Sinä maksat minulle ne kuusi kyynärää verkaa tahi periköön sinut hiis.
H. Bärttylin. Vielä kerran se verka. Se on oikeuden pilkkaa, oikeus on päättänyt asian mitättömäksi, kulungit vastakkain.