Kati (itkein). Voih, voih!
H. Bärttylin. Mitä te sanotte? se poika parka kuollut, ja niin rutosti!
H. Patelin. Koko kylä sen jo tietää. Kuin onnettomuudet kohtavat yhtäkkiä!
Kati (itkein). Voih, voih, voih!
H. Bärttylin. Minä teen teille oikeuden, elkää niin itkekää.
Kati. Hän oli minun sulhaseni. Ah, ah, ah!
H. Bärttylin. Lohduttaikaa, hän ei ollut kuitenkaan vielä teidän miehenne.
Kati. En minä niin itkisikään jos hän olisi ollut mieheni, hi, hi, hi!
H. Patelin. Tyttö parka! se on paha asia herra Wilhelmille.
H. Bärttylin. Hän tulee kyllä rangaistuksi. Teidän kanteelle minä jo olen antanut käskyn hänen kiinipanemisesta; hän tuodaan heti tänne. Sillä aikaa minä asian vuoksi menen kuitenki katsomaan ruumiin. Te sanoitte että hän on siellä teidän setänne, tohtorin luonna. Minä olen heti takaisin.