Antti. Armahtakaa!
Toinen talonpoika. Astu!
Antti. Armoa!
H. Wilhelm. Sen petturi, sinä et olekaan kuollut? Minä kuristan sinun, se ei maksa minulle yhtään enemmän.
(Antti lankee polvilleen).
H. Bärttylin (pidättää Wilhelmiä). Odottakaa. (Talonpojille). Mistä tämä kummitus tulee?
Yksi talonpoika. Me löysimme tämän varkaan meidän heinäladosta, jonka tähden nyt tuomme hänet oikeuteen.
H. Bärttylin (Antille, koetettua käsillään sen päätä, josta kääre on pois). Hitoilla! Eihän sinulla ole mitään haavaa päässä!
Antti (itkein). Minä sen tunnustan, ei mitään haavaa.
H. Bärttylin. Mitä se sitte oli jota minulle näytettiin tohtorin vuoteella?