Antti (itkein). Se oli vasikan pää.
H. Wilhelm (Patelinille). Noh! koska hän ei olekaan kuollut, antakaa minulle liittokirjaki takaisin, minä vaadin sen.
H. Bärttylin. Se on oikein.
H. Patelin. Niin kyllä, kun vaan maksatte minulle luovumaisia kymmenen tuhatta markkaa.
H. Wilhelm. Kymmenen tuhatta markkaa? se täytyy sitte jättää sikseen.
Mutta te maksatte minulle ne kolmesataa markkaa isävainaanne velkaa.
H. Patelin. Hyvin mielelläni, kun vaan tuotte minulle hänen velkakirjansa.
H. Wilhelm. Hänen velkakirjansako? Ja minun kuusi kyynärää verkaani.
H. Patelin. Se oli tyttäreni morsiusapua.
H. Wilhelm. Morsius apuako? Syönhän minä toki teidän hanhipaistinne.
H. Patelin. Sen me olemme syöneet päivälliseksi.