Duncan ei vastannut, istui vaan katsellen merelle, jossa näkyi pieniä kalastaja-aluksia pitkin rannikkoa. Hetken perästä sanoi hän: — Ruth, muistatko mitä lupasit minulle kauan sitten, ennen kouluunmenoasi?
— En ole sitä hetkeksikään unohtanut. Lupasin tulla hyväksi ja ymmärtäväiseksi, mutta en tiennyt silloin kuinka vaikeata se on! Olen todellakin koettanut, rakas Duncan, vaikken aina kaikin voimin, kuten sanoin. Oletko tyytymätöin minuun? — kysyi hän hiljaa.
— Tyytymätöin, Ruth? Ei — mutta — vastasi hän epäröiden.
— Pelkään, että olet, mutta sinun pitää olla kärsivällinen. Eihän kasvatukseni ole vielä päättynyt, kuten tiedät — sanoi hän hymyillen — olen vasta kolmentoista vanha, vaikka näytän jo täysikäiseltä naiselta, kuten Valter sanoo. Mutta — lisäsi hän vakavasti — minun täytyy muuttaa lupaukseni, Duncan, "paremmaksi ja ymmärtäväisemmäksi" — hyväksi ja ymmärtäväiseksi tulemiseen menee koko ihmisikä.
— Ruth — sanoi Duncan —, sinä ymmärsit väärin minun epäröivän ääneni. En ajatellut puhuessani niin paljon sinua kuin itseäni. Lupaanko sinulle, että kotiintultuani taas — — —
Eutli keskeytti hänet suudellen. — Ei, Duncan, et saa luvata mitään pikku siskollesi. Mutta jos — —
Tedin iloinen vihellys keskeytti hänet. — Hei! Kuka olisi uskonut?
Hyvää huomenta, Ruth! Kuinka voitte mr Leigh?
— Jos Ruth on Ruth, täytyy Duncanin olla Duncan, Ted. Olemmehan siksi vanhoja tuttavia, että voimme jättää tuon "mr Leighin." Siis siksi, kunnes tulen niin vanhaksi, että voin ottaa sinut ja Valterin kasvatukseeni ja "enona" kertoa teille jännittäviä ja opettavia kertomuksia vieraista maista, joissa en koskaan ole ollut ja ihmeellisistä asioista, joita en ole nähnyt, olen yksinkertaisesti Duncan, jos ei sinulla ole mitään sitä vastaan, Ruth — lisäsi hän kääntyen häneen. — Onko Ted mielestäsi muuttunut siitä, kun viimeksi näit hänet. Minusta hän ei ole kasvanut eikä muuttunut sen jälkeen kun minä tutustuin häneen, kun hän vielä käytti kolttua.
Ruth nauroi. — Luulenpa, että olisin tuntenut hänet — sanoi hän.
— Mitä huvia pituudesta on, Ruth? Vakuutan, etten voi huomata muuta, kuin että pakotetaan tanssimaan kaikkien tyhmien tyttöjen kanssa, jotka ovat liian pitkiä pienille pojille. En minä sinua tarkoita, Duncan — sanoi hän tehden hullunkurisen kumarruksen tälle herralle — koska et käy lasten huveissa, enkä sinuakaan, Ruth — taas kumarrus — kun sinä et ole koskaan tyhmä.