YHDEKSÄSTOISTA LUKU.
Venematka.
— Jos viet Ruthin rantaan, Ted, niin tulemme ottamaan teidät sieltä veneellä.
— Kyllä, sen teen! — vastasi Ted. Valter ja Duncan lähtivät hakemaan Dick-nimistä merimiestä, jonka kanssa he olivat olleet usein venematkoilla. Ruth ei kuitenkaan ollut koskaan mukana. Kun ilma nyt oli niin tyyni, oli Duncan antanut tuon kauan odotetun lupauksen.
Määrätyllä ajalla lähti hän Tedin kanssa kohtauspaikalle. Päivän kuumuus ehkäisi Tedin riehumishalua, ja Ruth piti hänestä enemmän tuollaisessa hiljaisessa, järkevässä mielentilassa.
— Ruth — sanoi hän äkkiä — olisin toivonut, ettet olisi antanut kulua kahta vuotta meillä käymättä.
— En voinut sitä auttaa, Ted. Duncan on ne asiat järjestänyt, kuten tiedät. Yhden lupa-ajan hän oli kotona, toisen vietin erään vanhan enon luona, ja muut koululla, miss Longin luona.
— Niinpä niin! Olisit tullut tänne sen sijaan, että kärsit vanhan ikävän koulumamselin seurassa.
— Hänestä minä pidän kovin enkä salli häntä sanottavan "vanhaksi, ikäväksi koulumamseliksi". Et tiedä kuinka paljon hänestä pidän.
— Todellako? — kysyi hän ihmetellen. — No niin, tytöt ovat varmaan erilaisia, kuin pojat, — lisäsi hän ikäänkuin tämä olisi ollut ainoa selitys, — mutta minusta olisi todellakin ollut hauskaa, jos olisit tullut tänne, Ruth.