— Entä Maggie Ferguson?
— Ei, hän ei ole vielä terve, oleskelee meren rannikolla.
Kärsivällisyyttä vielä, Ruth-raukka!
KAHDESKYMMENESENSIMÄINEN LUKU.
Taas miss Longin luona.
Myöhään samana iltana pysähtyi suuri kuormavaunu Pollyn asunnon edustalle. Niistä hyppäsi alas nuorukainen, joka huolellisesti auttoi matkatoveriaan, joka — vaikka ei ollut vanha — oli niin heikko, että tuskin jaksoi kävellä. Lukija lienee arvannut, että ne olivat Joe ja Polly. Kun he saapuivat portille, vieritti Joe sen edestä suuren kiven ja avasi köyden, jolla portti oli sidottu pylvääseen. Polly otti esille avaimen ja he astuivat sisään sulkien oven huolellisesti.
Seuraavana iltana olivat miss Long ja Ruth menossa samaan mökkiin, kun he siinä kujan mutkassa, missä vaunu oli pysähtynyt, tapasivat Deborah Burtonin.
— Onko Polly tullut kotiin, Debby — sanoi miss Long — sillä otaksun sinun olleen siellä.
— Hän tuli eilen, neiti.
— Kuulin, että hänen isänsä todistettiin syylliseksi, kuten olen hänen luullut olevankin — mutta yksityisseikkoja en tiedä. Kuinka voi Polly?