— Tunnetteko tämän tytön?
— Se on Ruth, vastasi hiljainen ääni.
— Se on — mutta en pyydä teitä uskomaan häntä ilman todisteita.
— Emme tarvitse mitään! sanoivat tytöt, mutta miss Long lähetti hakemaan Maggieta. Hän jatkoi: — Nyt lapseni, ette saa luulla että olen vihainen tai että syyttäisin teitä epäystävällisestä käytöksestä. Ruth ei halua, miksi siis minäkään haluaisin? Mutta haluan, että jos esittämäni todiste osoittaa teille, että olette tuominneet Ruthin liian hätäisesti, olkoon se opetuksena teille, että harkitsette tarkkaan seuraavalla kerralla. Jos Jumalan edessä omatuntonne sanoo teille, ettette ole toimineet sillä kristillisellä rakkaudella, josta olemme lukeneet, luvatkaa että tästä lähin uskotte heitä, jotka ovat aina osoittautuneet luottamuksen arvoisiksi.
Samassa Maggie juoksi puutarhan poikki miss Longin luo ja huudahti: —
Rakas miss Long, saanko kertoa heille kaiken?
— Juuri sitä haluan sinun tekevän, Maggie. Mutta sinun täytyy aloittaa oikeasta kohdasta. Tule istumaan viereeni ja kerro meille rauhallisesti.
Mutta Maggie ei näyttänyt kykenevän istumaan rauhallisesti. Hän avasi suuret silmänsä hyvin suuriksi ja katsahti nopeasti tytöstä toiseen. Mutta hän oli liian hengästynyt puhuakseen muuten kuin lyhyin lausein. — Hän ei tehnyt sitä, Jane! oli ensimäinen. Ja toiseksi: — Hän on paljon parempi kuin kukaan meistä!
— Maggie, nyt voit aloittaa alusta — Ruth jätti sinut puutarhaan, eikö niin, ja meni sisälle taloon?
— Kyllä miss Long — hän pyysi minua odottamaan, kunnes hän tulisi takaisin, mutta minä ajattelin mennä kastelemaan orvokkeja, jotka olin istuttanut edellisenä päivänä — ja menin hakemaan kastelukannuani, joten seurasin Ruthia, mutta hän ei nähnyt minua — hän pysähtyi ja katsoi miss Longia, joka silitti hänen päätään ja sanoi: — Kerrot oikein hienosti Maggie — jatka ole hyvä.
— Oli niin kuuma, että muistin Ruthin sanoneen, etten kastelisi sitä, koska se voisi kuolla. Näin että Ruth oli sisällä talossa ja kasvihuoneessa oli niin miellyttävää että ajattelin olla siellä, kunnes hän menisi etsimään minua puutarhasta ja silloin voisin juosta hänen jälkeensä ja yllättää hänet. Mutta en tehnyt niin, koska —