— Olisitteko niin ystävällinen miss Long ja sallisitte toiseksi parhaan saada sen, koska en tosiaankaan sen takia halunnut tulla vapautetuksi epäilyistä.
— Meidän ei pitäisi, mutta teen niin kuin toivot. Herra Taylor ei sanonut, mikä oli toiseksi paras kirjoitus; mutta hän näytti ne minulle ja ajattelin, että se olisi Janen — Jane, kynä on siten sinun, Ruthin toiveesta.
— Kiitos paljon, miss Long, sanoi Ruth.
Jane otti kynän mutta näytti olevan kovin ahdingossa eikä sanonut mitään.
— Se on sinun kultaseni, voit tehdä sillä mitä tahdot.
— Voi saanko? — Ja hän pani sen nopeasti Ruthin käteen puhuen niin hyvin kuin kykeni, pala kurkussa, — Ole kiltti ota se sitten, Ruth-kulta, ja anna sen aina muistuttaa sinua siitä, kuinka kovasti halusin hyvittää sinulle kaiken epäystävällisyyteni. Tulisin ilomielin takaisin kouluun näyttääkseni, että todella tarkoitan mitä sanon!
Ruth ei tällä kertaa torjunut sitä.
Luokalle ei ollut enää opetusta sinä aamuna. Miss Long vei Janen rautatieasemalle, ja Ruth meni mukaan. Kun hän palasi, hänet pysäyttivät Alice ja Brownie, joka otti itselleen kaiken kunnian Ruthin hyvän maineen palauttamisesta. Hän kysyi Ruthilta, oliko tämä tosiaan tarkoittanut kukan hänelle, ja oliko se todella peräisin Floran haudalta. Ruth kertoi hänelle sen tarinan kokonaan; mutta kun Maggie kertoi hänelle, että oli loma-aikaan poiminut yhden samalta paikalta, Ruth kysyi, saisiko hän pitää sen muistona pikku Browniestaan ja siitä hyvästä työstä, jonka tämä oli tehnyt hänelle. Ilahtuneena lapsi antoi luvan ja vannotti vain, ettei Ruth pitäisi siitä enempää kuin sormuksesta. Siitä ei ole pelkoa, sanoi Ruth ojentaen sormeaan näyttääkseen, että sormus oli siinä. Maggie otti käden omiinsa ja peitti sen suukoin.
Ja näin tapahtui, että kielo jäi Ruthin Raamatun lehtien väliin moniksi vuosiksi.
Hän iloitsi kovin yhdestä asiasta: siitä että Duncan kuulisi hyvät uutiset ennen kuin hän aloittaisi.