— Voi, kyllä, paljonkin! Ja hän punastui ajatellessaankin sitä.
— Minun mielestäni löytyy vaan yksi ratkaisukeino, sanoi Alice, nimittäin, että se, joka saa palkinnon, tekee sen.
— Oi, Alice, kuinka hyvä keino! — huudahti Ruth, — kuinka sen tulit keksineeksi? Mutta jos Margaret eli Anny saa sen? En sitä kuitenkaan usko, niillähän on ainoastaan puolet sinun arvosanamäärästäsi.
— Kuinka sen tiedät, kysyi Alice innokkaasti.
— Minä laskin ne edellisellä viikolla. Eihän se ollut väärin, vai oliko, luuletteko? — kysyi hän kääntyen Debbyyn.
— En tunne oikein niitä asioita, miss Ruth, mutta luulen, ettei se juuri aivan viisasta ollut. Kuinka paljon teillä on?
— Oh, niitä minä en viitsinyt laskea. Minulla ei ole vähintäkään mahdollisuutta, kuten tiedätte, ja vaikka olisikin, en olisi sitä sittenkään tehnyt.
— Mutta jos olette niin varma palkinnosta, hyvä Alice, niin on mielestäni jollakin toisella keinolla määrättävä, kuka teen laittaa.
— Ei, minä en todellakaan ole ollenkaan varma, Debby. Lupaan on vielä viisi viikkoa, ja joku toinen voi mennä minun edelleni.
— Missä vietätte lupa-ajan? Oletteko kuullut isästänne mitään nykyään?