Ted näytti hyvin salaperäiseltä, mutta hän sanoi vaan: — Pukeudu nyt ja tule katsomaan, niin saat nähdä. Ruth ei voinut vastustaa Tedin houkutusta. Muutaman minuutin kuluttua oli hän valmis ja meni uteliaana ulos. Hän hätkähti nähdessään Tedin pitelevän pienen avonaisen vaunun eteen valjastettua karkeaa ja väkevän näköistä ponia. Hän näki ne ensi kerran. — No, Ruth, hyppää vaunuun, huusi Ted.
Hän kiitti. Tallirenki kysyi: — Kuulitteko miss, että missis käski valjastaa tämän?
Mutta master Edvard sanoi: — Uskallatko vastustaa minua? Minä sanon, että äiti on luvannut minun viedä miss Leighin ajelemaan heti, kun Taffyn polvet paranevat, ja sanoithan, että ne ovat terveet.
— Hyvä, sir, sanoi renki, ei ole minun syyni, jos jotain tapahtuu — ja voitte olla varma, ettei se tänään puhdistetuksi tule. Yksi vaunu päivässä on kylliksi — lisäsi hän melkein vihaisesti.
— Ei haittaa. Ruth, joudu!
— Ehkä olisi parempi, jos jättäisimme tämän ja kävelisimme sen sijaan.
— Vai niin, Ruth, en olisi uskonut sinun ryhtyvän puolustamaan nenäkästä palvelijaa minua vastaan, sanoi hän matalalla äänellä.
— Sitä en koskaan tahtoisi tehdä, sanoi Ruth, oikaisten itseänsä, ja jos äitisi todellakin sanoi…
— Hyvä, hyppää vaunuun, Ruth, sinä olet oikea helmi! Anna minulle ohjakset William ja mene avaamaan valkea veräjä.
— Se on auki, sir.