He istuivat kauan pimeässä puhellen. Polly silitteli hänen viereensä polvistuneen veljen hiuksia. Hetken vaitiolon jälkeen sanoi hän: — Joe, minä rukoilin tänään isän puolesta, ja ehkä Jumala on vastannut tällä tavalla. Se oli ehkä ainoa keino saada häntä kääntymään. Rukoilemmeko taas hänen puolestaan?
Nyyhkytysten seasta eroitti hän veljen "kyllä." Ja hän rukoili kauan ja palavasti isälle anteeksi antoa ja lohdutusta Joelle ja itselleen.
Sitten pyysi hän Joea käymään levolle.
— Polly, kuiskasi hän, sanoessaan sisarelleen hyvää yötä — huomenna täytyy minun tehdä työtä.
Ja hän teki, ei ainoastaan sen päivän, vaan monta muuta.
Bill Steel, hänen isänsä, oli jo kauan sitte jättänyt salametsästyksen. Hän jätti ansansa ja loukkunsa aikaisin kehittyneelle Joelle, yhtyäkseen erään huonomaineisen Ben Brownin kanssa varastamaan lampaita. Ben suunnitteli varkaudet ja Bill, joka sai suhteellisesti pienen osan "voitosta," otti osalleen vaikeimman ja vaarallisimman tehtävän. Ben oli kauan ollut epäilyksen alaisena, ja nyt oli hänen syyllisyytensä tullut todistetuksi hänen omassa asunnossaan. Kiinniotettaessa ilmoitti hän Billin, joka silloin oli lähimmässä ravintolassa. Eräs ystävä kertoi hänelle vaaran, ja hänen onnistui paeta taka-oven kautta ja piilottautua. Nähtyään Joen, lähetti hän tämän tarkastelemaan, oliko seutu turvallista, ja päätti mennä kotiin muutamiksi tunneiksi — pitikö hän sitä turvallisimpana, tahi tahtoiko kenties vielä kerran nähdä sokeata tytärtään, on vaikea sanoa. Hän hiipi ja pääsi juuri veräjälle kohdatakseen ne poliisimiehet, jotka luultavasti erehdyksessä olivat menneet mökin ohi ja palasivat nyt sitä hakemaan.
Lopun tiedämme jo.
Seuraavana päivänä todistettiin onneton mies rikolliseksi ja hänet asetettiin tuomioistuimen tutkittavaksi.
Seuraavana aamuna meni Joe miss Longin luo. Hän kertoi kaikki hänelle ja lupasi kyyneleet silmissä koettaa kaikin voimin pitää huolta sisarestaan. Miss Long antoi hänelle työtä ja väliajat työskenteli hän omassa puutarhassaan. Polly oli tullut kalpeammaksi, mutta hän ei valittanut. Hän oli aina iloinen Joen kotiin tullessa, vaikka hän viettikin unettomia öitä ja päivin vuodatti kyyneliä.