He ovat nyt samalla luokalla, ja Jane, joka on kolmea vuotta vanhempi, saa usein tuntea nöyryytystä kun Ruthia kiitetään ja häntä vielä usein muistutetaan laiskuudesta ja tarkkaamattomuudesta.
Saman päivän aamupuolella, kun Alice matkusti, sanoi Jane erään tunnin loputtua: — Noo, Ruth, otaksun, että ajattelet saada palkinnon.
— Koetan kyllä parastani, Jane, mutta eihän minulla siihen ole suurempaa oikeutta kuin sinulla tai jollakin muulla.
— Kyllähän jokainen tietää, että sinä olet mr Taylorin lemmikki, ja sopiihan sitä olla vähän valtioviisas. —
Ruth aikoi vastata, mutta hillitsi itsensä ja järjesteli kirjojaan ja vihkojaan.
— Mistä palkinnosta sinä puhut, Jane? — kysyi Maggie Ferguson.
— Mitä sinä sillä tiedolla teet, pikku utelias? Kyllähän Ruth sinulle sanoo — mitä hyvänsä saadakseen hyväilyjä, syleilyjä ja suuteloja teiltä, pienet mukulat, tiedänhän sen.
— Jane — sanoi Ruth punan kohotessa hänen poskilleen — kerran kaikkiaan — hän hillitsi taas itsensä.
— Jatka — mitä tarkoitat "kerran kaikkiaan?" Saammeko kuulla komean ja lennokkaan puheen?
Ruth lähti äkkiä huoneesta. Maggie voi hädin tuskin seurata häntä puutarhaan. Maggie huusi häntä. Vihdoinkin hän seisahtui äkkiä, nyökkäsi ja sanoi ihmetellen: — Mitä, Brownie, oletko täällä? Pääsi tulee kipeäksi auringon paisteessa. Mene hakemaan hattusi.