— Ruth, minä luulin nähneeni hänet viime yönä — ja sitten hän muuttui äidiksi. Eihän äiti ole tullut?
— Ei, kultaseni! Äitisi ei ole täällä. Ilmoitamme usein hänelle, miten voit, mutta hän tulee vaan siinä tapauksessa, jos sinä kovin toivot ja ikävöit, hän on niin heikko.
— Mutta minä ikävöin häntä niin kovin; eikä hänen tarvitsisi viipyä kauan kerralla. Olisi niin hauskaa, jos hän tulisi. Kysytkö miss Longilta?
— Kyllä, jos nyt koetat hiukan nukkua ennenkuin sinun on otettava lääkettä.
Hän kääntyi ja koetti nukkua, mutta hän liikkui usein ja valitteli. Ruth kertoi miss Longille mitä Maggie oli sanonut äidistänsä, ja hän päätti viipymättä lähettää hakemaan häntä, jollei Maggie olisi tänään parempi lääkärin mielestä. Hän ei ollut, ja illalla kohosi kuume taas. Kun mrs Ferguson saapui, ei pienokainen tuntenut häntä eikä ketään muitakaan.
Koko seuraavan yön valvoi Ruth huoneessaan, aina väliin mennen sairashuoneen ovelle kuuntelemaan. Miss Long ja mrs Ferguson olivat molemmat siellä. Maggie nukkui ja Ruthin piti kärsivällisesti odottaa aamua. Kerran ajatteli hän: Jumala tahtoo kai tälläkin tavalla opettaa minulle kärsivällisyyttä. Aamun sarastaessa tuli miss Long hänen luoksensa. Maggie ei ollut parempi eikä pahempi. Ruth sai mennä sinne nyt — mrs Ferguson oli mennyt levolle. Mielellään hän meni, mutta hänet valtasi toivottomuus nähdessään, miten kauheasti tauti oli kalvanut yhtenä ainoana yönä sairasta. Hän tuskin tunsi häntä, Maggie makasi hiljaa. Kerran hän sanoi:
— Flora, miksi et minua odottanut? En tahdo käydä yksin. Milloin se loppuu? Olen niin väsynyt ja janoinen myös. — Sitten muuttuneella äänellä: — äiti, ole hyvä ja anna vähän vettä!
Ruth antoi, mutta hän ei huomannut hoitajan vaihdosta. Jonkun ajan kuluttua tuli mrs Ferguson ja Ruth poistui. Hän astui koneellisesti ja tuli miss Longin kirjastohuoneeseen. Kuinka tyhjältä ja autiolta se näytti!
Ovikello soi — se oli tohtori Martin. Hän meni huoneeseen ja Ruth odotti häntä melkein henkeä vetämättä. Hän ei tullut, mutta miss Long tuli.
— Ruth — sanoi hän — tänään on ratkaiseva käänne taudissa. Tohtori
Martin odottaa kunnes hän herää — ja silloin tulee se tärkeä hetki.
Paljon riippuu siitä, ettei häntä häiritä ja minä jätän sinut vahdiksi.
Älä anna kenenkään astua jalallansakaan portaisiin ennenkuin tohtori
tulee. Tiedän voivani luottaa sinuun.