Hienoilla matoilla on ollut ja on yhä edelleenkin suuri merkitys Samoassa. Ja mitä useampia sellaisia alkuasukkaalla on, sitä rikkaampi ja huomattavampi hän on. Muutamat matot ovat kallisarvoisia muisto- ja kunniamerkkejä, toisilla on sukupuun merkitys. Muutamia kappaleita seuraa korkeat arvonimet ja kunniapaikat. — Ja päällikkö, joka omisti muutamia sellaisia, saattoi — siihen aikaan kun Samoa vielä oli itsenäinen — sen nojalla päästä kuninkaaksikin.

Kaikilla huomattavilla matoilla on nimet, jotka samoalainen hyvin tuntee ja joiden merkitys on yhtä omituinen kuin niiden alkuperäkin. Muutamilla kaikkein huomattavimmilla matoilla, joiden omistamiseen liittyy korkeimmat kunniapaikat, on seuraavat nimet: Lagava’a, Gogotagi, Tamaleto’oa ja Fa’aoti i Salani. Ensimäinen tässä mainituista matoista valmistettiin venematkalla Fidshin ja Samoan välillä ja sai tästä nimensä, joka merkitsee: laivassapalmikoitu. Toisen nimi "Gogotagi" tulee "tagiogogosta", joka merkitsee kalalokinhuutoa ja johtuu siitä tapahtumasta, että kalalokkien huuto oli erittäin vaivaloinen ja häiritsevä, kun sitä valmistettiin. Kun "Tamaleto'oa" mattoa valmistettiin, näki sen uuttera palmikoitsijatar, miten kesy villihanhi hyväili poikastansa. Ja tämä liikutti häntä niin syvästi, että hän huudahti: "Le toloa e matua ia alofa i siana tama", joka merkitsee: "Tämä villihanhi rakastaa polkastansa erittäin suuresti", jonka jälkeen hän tämän ihmeellisen tapahtuman muistoksi antoi matolle yllä mainitun nimen. "Fa’aoti i Salani" lopullisesti merkitsee aivan yksinkertaisesti "valmistettu Salanissa".

Monen maton vuoksi tuli muinoin taisteluja eri perheiden, kylien ja kokonaisten piirikuntien välillä. Ja muukalainen, joka nyt käydessään samoalaisessa majassa näkee nämä kullalle loistavat, mutta usein repaleiset matot, joista hän makuaan noudattaen ei tahtoisi tarjota paljoa, vaikka ne olisivat kaupaksikin, jota ne eivät ole, ei käsitä helposti sitä suurta merkitystä, joka niillä on ollut ja on alkuasukkaan elämässä.

Hienot matot — letonga — kuuluvat nuorten naisten myötäjäisiin heidän mennessään naimisiin. Kuninkaanvaaleissa jakoivat kunnianhimoiset pyrkijät sellaisia valitsi joille ja puhujapäälliköille, mahtaville "tulafaleille", jonka jälkeen, vaalin perästä, äsken valittu kuningas otti vastalahjoina mattoja kansalta ja puhujilta, joiden viimeisten arvo on myöskin määrättyjen mattojen yhteydessä. Suurissa juhlallisuuksissa kantoivat ylempi- ja alempiarvoiset päälliköt parhaat mattonsa lava-lavoina vyötäistensä ympärillä. Ja kuolintapauksissa olivat nämä "ie o le lagi", taivaan matot, mattoja, jotka jätettiin vainajan leskelle ja vasalleille viimeisenä kunnianosoituksena vainajan hengelle.

Hyviä vaihtomattoja voi nyt saada tuskin alle viiden- tahi kuudenkymmenen markan. Niitä valmistetaan erään kiemurakasvin juurista, joka viihtyy ainoastaan aarniometsän syvyydessä, missä se kiipeää isojen puunrunkojen ympärille tahi muodostaa sotkuisia vyyhtejä sammuneiden tulivuorten suppiloiden reunoille. Kun lehdet ovat huolellisesti kootut, kannetaan ne alas kyliin. Ne kuivataan päivänpaisteessa, jonka jälkeen ne asetetaan veteen, johon ne saavat jäädä, kunnes pehmiävät niin paljon, että niiden kuori irtaantuu noin viidenkymmenen sentin pituisina kaistaleina. Nämä riivitään liuskoiksi, joiden leveys on puolestatoista kolmeen millimetriin, ja palmikoidaan, kunnes ne muodostavat kukin pienen maton, jotka sitten yhdistetään toisiinsa, niin että vihdoin suuruudelleen tarkasti määrätty hieno matto on valmis. Moniin mattoihin jätetään toiselle puolelle ripsuja samalla kun toisen pää solmitaan ja reunustetaan sirosti erään pienen papukaijalajin punaisilla rintauntuvilla. Toiset jätetään koristamatta. Mutta oli asianlaita kummin hyvänsä, niin ovat ne aina kauniita ja siistejä. Niiden valmistamiseen tarvitaan äärettömän paljon kärsivällisyyttä, ja kuluukin sellaiseen aikaa kolmesta kuukaudesta puoleentoista vuoteen.

Eräs toinen mattolaji valmistetaan Cypholophno crocephaluksen puhdistetusta ja valkaistusta juuresta. Valmiina se muistuttaa takkuista koiranmattoa. Mutta se on lumivalkoinen ja silkinpehmoinen, jonkavuoksi sillä on suuri tehtävänsä alkuasujanten perhe- ja hääjuhlissa.

Niistä samoalaisen uutteruutta ja kokemusta todistavista tuotteista, joita maahantuodut tavarat eivät ole vielä aivan kokonaan tunkeneet pois tieltään, ansaitsee eräänlainen uistin mainitsemista. Näkinkengän alapuolelle sidotaan lujasti kasvisyillä kilpikonnanluinen koukku. Ja tämän koukun molemmilta puolin tulee esille kaksi valkoista sulkaa, jotka ovat olevinaan pienen kalan evät. Koko laitos sidotaan pitkän nauhan päähän, joka saa viilettää noin kahdenkymmenen jalan päässä kanootista. Soutajat melovat hitaisesti eteenpäin. Näkinkenkä halkoo kimaltaen vettä. Kala nykäisee. Terävä kilpikonnanluukoukku tekee velvollisuutensa. Ja niin saalis on otettu.

Kuten matonkutojat, ovat myöskin veneenrakentajat ja kirvesmiehet tahi rakennusmestarit — o le tufuga fan fale — säilyttäneet käsityönsä unhoon joutumasta. Kymmenen tahi kaksitoista oppilasta työskentelee tavallisesti saman rakennusmestarin johdolla. He seuraavat häntä, mihin hän menee. Kahden tahi kolmen vuoden kuluttua rupeavat he omin neuvoin työskentelemään, hankkivat omia rakennuksia ja ovat mestareita.

Kun samoalainen tahtoo rakentaa talon, hakee hän ensiksi rakennusmestarin ja antaa hänelle monenlaisilla kohteliaisuuksilla maton. Samalla kertaa hän tekee tilauksensa ja viittaa vastaisiin suurempiin lahjoihin. Ja sitten hän palaa jälleen kotiinsa, jossa hän kärsivällisenä odottaa, kunnes rakennusmestari — joka on ensin hankkinut tietoja tilaajasta — on hyväksynyt mattolahjan ja ilmestyy rakennuspaikalle.

Rakennusmestari ja hänen apulaisensa varaavat itselleen runsaasti aikaa. Tilaaja antaa heille ruuan, juoman ja asunnon. Ja sitäpaitsi auttavat sekä hän että hänen sukulaisensa ja ystävänsä kaikessa karkeassa työssä, kuten esim. hirrenkaadossa metsässä ja telineitten rakentamisessa. Hän koettaa olla ylenmäärin antelias. Sillä hän tietää, että jos rakennusmestari tulisi epäluuloiseksi ja alkaisi epäillä huonoa ansiota, niin hän jättäisi silmänräpäyksessä työn ja menisi tiehensä, joka olisi ikuinen häpeä sille, joka olisi tehty tällaisen ikävän huomion esineeksi.