Samoalainen luomistaru.
Aikojen alussa oli "Leai" — Tyhjyys. "Leaista" syntyi "Nanamu" — hyvä tuoksu. Ja tästä kehittyi "Efuefu" — höyry tahi savu, joka täytti "Leain".
Tästä savusta muodostuivat pilvet ja sittemmin "Eleele" — maa.
Kun maa oli muodostunut, nousi Tangoloa — alkuolento, luoja — loi "Masinan" — kuun, "Lan" — meren ja suolattoman veden. Valtavan luonnonmullistuksen jälkeen pakenivat aurinko ja kuu taivaalle. Meri nieli maan kiinteän pinnan. Ja tästä nousi sitten tuli, joka meni naimisiin veden kanssa ja synnytti Samoan. Tässä äskensyntyneessä Samoassa asui ainoastaan kaksi olentoa, jotka elivät yli väkivaltaisen luonnonmullistuksen, "Moa" — kana — ja kyyhkynen, ja pian sen peitti vihreä sammal- ja ruohopuku, josta vähitellen kehittyi puita, pensaita, köynnöskasveja, käärmeitä ja lopuksi syntyi ihminen.
Käynti suurilla palmuistutuksilla.
Upolon läntisessä niemessä on Mulifanua, suurten palmujen maa. Täällä käynnistään kertoo eräs eurooppalainen matkustaja seuraavaan tapaan:
* * * * *
Tie jota kuljimme, oli tasainen ja hyvä. Pienet hevoset olivat saaneet runsaasti kauraa ja olivat hyvällä tuulella. Eikä aurinko paahtanut peräti rasittavasti, sillä siellä täällä kohosi taajassa korkeita, tuuheita puita, jotka loivat ystävällisen varjon meihin ja tekivät matkustamisen kevyeksi.
Päästyämme Apian ja sen lähimmän ympäristön taakse ajoimme halki useiden suurien kylien. Niiden lähistöllä näimme, miten alkuasukkaat kalastivat laguunissa. Joskus he kahlasivat yksin ympäriinsä mukanaan keihäs tahi pieni verkko seipäässä. Heidän verkkonsa olivat niin hyvin solmittuja ja niin hienosta aineesta, että me luulimme niitä ulkoa tuoduiksi. Mutta eräs englantia puhuva nuori mies vakuutti, että ne olivat kotimaista työtä. Niitä valmistettiin muutamissa kylissä jonkun matkan päässä rannikosta. Aineksena käytettiin hybiscuksen kuorta. Kuori asetettiin laudalle ja karkea ulkokuori raaputettiin pois simpukankuorella. Sen jälkeen kierrettiin jäljelle jääneitä, säikeitä käsin säärtä vasten, kunnes niistä muodostui pitkiä, hienoja säikeitä. Ja sitten kudottiin niistä verkko puuneulalla. Mikään verkko ei ollut kahdeksantoista tuuman neliön alaa pienempi. Mutta muutamia kudottiin sadankin jalan pituisiksi ja suhteellisen leveiksi…
Mitä pitemmälle jouduimme Apiasta, sitä kauniimmaksi näytti kansa tulevan. Nuoret naiset olivat täydellisiä kaunottaria. Ja miehet olivat erittäin upeita ja kauniskasvoisia. Oli oikein vaikuttava näky, kun he kävelivät tiellä, ruumiit hyvin öljyttyinä, ruskeat kepit kädessä, kimmoisin askelin, silmät valppaina ja älykkäinä, tukka lumivalkoisena siihen vasta hierotusta korallikalkista tahi jo ruskeanpunaisena saman aineen lakkaamattomasta käyttämisestä. Useimmat sekä miehistä että naisista pitivät tapasta tehtyä lannesuojusta, jossa oli ruskeita, punaisia, valkoisia, mustia neliömäisiä tahi ympyrämäisiä kuvioita. Ja nämä tapasuojukset olivat valmistetut paperisilkkiäispuun — Morus papyrifera — sisäkuoresta, jonka naiset olivat liottaneet ja taputtaneet hienoiksi, paperinohuiksi lapuiksi, jotka sitten liisteröitiin yhteen haluttuun kokoon arrow juuren tahmealla nesteellä.