Jokaisen samoalaisen majan lähellä on pieni kevyesti rakennettu keittohuone eli vaja, jossa ruuanlaittaminen tapahtuu. Tätä varten on vajassa erityinen höllästi viidestä- tahi kuudestakymmenestä biljardipallon suuruisesta kivestä kokoonpantu laitos, jonka ylä- ja alapuolella tuli kuivien tikkujen ja lehtien vireillä pitämänä saa palaa. Kun helposti lämmitettävät kivet ovat oikein kuumat, asetetaan keittoastia, johon ensin on kääritty tuoreita lehtiä, niiden väliin. Tarolehtiä ja hienonnettua kokospähkinän sydäntä käytetään useimmiten mausteeksi. Ja muutamiin lajeihin, kuitenkin ainoastaan harvoihin, tiputetaan muutamia pisaroita merivettä, joka on ainoa muoto, niissä alkuasujamet käyttävät suolaa.

Eräs alkuasujanten ruokalajeista — lempiruoka kaupanpäälliseksi! — johon muukalaisen on vaikea mieltyä, on säilytetty leipä hedelmä. Pienten palasten muodossa tarjoeltuna on se muukalaiselle kauhea ruokalaji. Jo sen haju — kertoo eräs matkustaja — oli omiansa tekemään meidät pahoinvoiviksi. Mutta alkuasukkaista olivat nämä hedelmät yhtä herkullisia kuin meistä paras juusto.

Leipähedehnät pannaan säilöön banaaneilla ja palmunlehdillä verhottuihin maakuoppiin. Täytetyt kuopat katetaan hyvin. Ja sitten saa sisällys käydä vuosikausia.

Samoalaiset nauttivat pääateriansa illalla. Koko perhe istuu silloin matoille kokoontuneena majan ympyriäisellä tahi soikealla kivireunustalla. Jokaisen edessä on palmikoiduista palmunlehdistä valmistettu ruokamatto. Tälle asetetaan ruoka. Se syödään sormin. Ja ruokaliinan sijaisena käytetään majan tukipilaria, johon sekä nuori että vanha hieroo kätensä kuiviksi, niitä ensin hieman huuhdottuaan.

Keittohuoneen lähellä näkee tavallisesti myöskin perheen pienen tupakkimaan, jonka lähellä täysikasvuiset lehdet riippuvat päivänpaisteessa kuivamassa, milloin ei ole sadeilma, jossa tapauksessa ne viedään sisälle ja nostetaan katon alle. Kun lehdet ovat kyllin kuivia, liotetaan niitä hiukan ja kääritään sitten kokoon, kunnes ne tulevat sormenpaksuisiksi, noin puolen kyynärän pituisiksi kääryiksi. Nämä kierretään pandanuslehtiin, — kuusi tahi kahdeksan kuhunkin kimppuun — jätetään sitten käymään ja vasta sitten leikataan uudelleen, jolloin tupakka on valmis poltettavaksi.

Muutamin paikoin asuu useita perheitä samassa majassa. Mutta rikkailla ja huomattavammilla perheillä on tavallisesti useita majoja, joissa miehet ja naiset nukkuvat kukin erikseen. Kylissä ovat isot, ympyränmuotoiset kokoushuoneet, — fale tele, — joissa malangaväki — matkustajat — saavat asunnon ja ravinnon ja joissa muutoin vieraanvaraisuuden hyvettä harjoitetaan niin suuressa määrässä, että se panee äärettömän suuret vaatimukset koko kyläkunnan varoille ja hyvälle tahdolle.

* * * * *

Seurusteleminen samoalaisten kanssa tuottaa vieraalle aina todellista mielihyvää. He tuovat aina mukanaan juhlallisen ja kauniin tunnelman, kunne kulkenevatkin. Europpalainen ei silmänräpäystäkään — jollei hän ole narri — katso olevansa heitä "parempi", siksi että hänen ihonvärinsä sattuu olemaan valkea ja sen vuoksi, että hän tuntee niin paljon erilaisia asioita, joista heillä ei ole vähintäkään aavistusta. Eikä heillä itsellään ole mitään alemmuuden tunnetta. He ovat levollisia ja varmoja itsestään. He käyttäytyvät vapaasti ja pakottomasti. He ovat aina muuttumattoman kohteliaita ja ystävällisiä. He puhuvat mielellään ja ilmaisevat ajatuksensa hyvin, etenkin jos puheenaine koskee heidän omaa maailmaansa. Mutta he ovat myöskin hyviä kuuntelijoita. Kerrotaan, että kun eräs samoalainen joukkue kävi Saksassa ja esitettiin keisarille, niin tämä kerran toisensa jälkeen oli lausunut ihmetyksensä heidän kaikesta matelevaisuudesta ja teeskentelystä vapaan käytöstapansa johdosta.

Samoassa on ystävyyslahjojen vaihtamistapa suuresti kehittynyt. Ei ainoakaan juhlallisuus, olkoon se mitä laatua tahansa, ilosta surujuhliin saakka, voi käydä päinsä ilman lahjojen jakoa. Niiksi käytetään pandanusmattoja, vaatteita, kuvamaljoja, porsaita, kanoja, hedelmiä tahi muuta, mille annetaan arvoa. Ja tapana on, että yksi lahja vastataan toisella, jonka, jos mahdollista, tulee olla arvokkaampi, suurempi, kauniimpi ja raskaampi kuin edellinen. Sen vuoksi pääsee myöskin se, joka lahjoittaa ensiksi, halvimmalla asiasta. Mutta siitä huolimatta ei lahjanantajan nähdä koskaan kiiruhtavan tahi tunkeutuvan. Samoalaiset ymmärtävät säilyttää tahdikkuutensa ja arvokkuutensa pienimpiä yksityiskohtia myöten. He ovat hämmästyttävän hieno luonnonkansa.

* * * * *