Tuulos: Jumalan avulla te voitte.
Koski: Mutta minä en usko Jumalaan, minä en voi!
Tuulos: Usko onkin Jumalan armolahja, joka teillekin annetaan.
Koski: (katsoo pitkään Tuulosta.) Te olette merkillinen ihminen Juuri niin puhui äitinikin.
Tuulos: (Iloisesti hämmästyen). Vieläkö häntä muistelette?
Koski: Joskus — niinkuin kaukaista ääntä.
Tuulos: Entä isäänne?
Koski: (Naurahtaa.) Häneltä minulla on kaksi muistoa, viinipikari ja hengetön Jumalani.
Tuulos: Mies parka!
Koski: Sanokaas muuta! — Mutta pääsee niillä edes helvettiin.