Koski: Tuntisin vain syvemmin kurjuuteni, ja täytyisi taas saada viinaa mistä hinnasta hyvänsä.
Tuulos: Hennoisitteko todella upottaa viinan huumaukseen puhtaimmat, rakkaimmat muistonne? Silloin ette niille arvoa anna. Ei, muistelkaa, ajatelkaa niin usein kuin voitte rakkaitanne, äitiänne ja siskoanne, muistelkaa pienintäkin tapausta, minkä elitte heidän kanssansa. Mikä teitä silloin lämmitti, se lämmittää vieläkin.
Koski: (Tuuloksen puhuessa on hänen päänsä painunut alas, mutta hetken kuluttua nostaa hän sen ylös ja lämmin hohde näkyy silmissä.) — — On minulla vielä muisto äidiltä. (Vetää povestaan likaisen paperikäärön, avaa sen ja ottaa esille pienen, kellahtaneen nenäliinan.) — Tämä tässä, se on ainoa, mikä minulla on jälellä, muut olen juonut.
Tuulos: Ja mitä tämä kertoo?
Koski: Se voisi teille kertoa paljon, enempi kuin minä voinkaan. — Olin tullut myöhään yöllä kotiin — ikkunasta, niinkuin tavallisesti — ja heittäytynyt vuoteelleni. Kuulin silloin oveani raotettavan ja ummistin silmäni. Äiti tuli hiljaa luokseni ja luullen minun nukkuvan polvistui hän vuoteeni ääreen. Sydäntäni kouristi ja tuntui, kuin en voisi hengittää. Aioin heittäytyä hänen kaulaansa ja rukoilla häneltä anteeksi, mutta jäseneni olivat kuin kangistuneet. Silmäni pysyivät ummessa, ja minä makasin ikäänkuin tiedotonna. Kun viimein sain silmäni auki oli äiti poissa. — Vuoteeni vierestä löysin tämän kyynelistä märkänä. Silloin vannoin, ettei äitini koskaan enään tarvitsisi minun tähteni öitänsä valvoa. — Olenko valani pitänyt, sen voitte itse päättää. — Nenäliinan olen kuitenkin säilyttänyt uskollisesti, ja se on ainoa kappele, mikä minulla vielä on isän kodista. —
Tuulos: Voitteko te luottaa minuun?
Koski: Te kohtelette minua niinkuin ihmistä, ettekä niinkuin roistoa ja kulkuria, ja senvuoksi luotan teihin.
Tuulos: Kiitos sanoistanne! Silloin myös uskotte, kun sanon teille: minä olen vakuutettu, että äitinne rukoukset eivät ole hukkaan menneet. — Sanokaa, ettekö itse toivoisi niiden toteutuvan?
Koski: Olenhan sitä toivonut, mutta minkä sille voi, kun kerta on juomariksi ruvennut.
Tuulos: Te heitätte viinan. Ette nauti pisaraakaan enään tuota myrkkyjuomaa.