"Baba Mustafa", sanoi Morgiana, "minä toin sinut tänne, jotta ompelisit nuo neljä kappaletta yhteen. Älä vitkastele, ja kun työsi on valmis, saat vielä kolmannenkin kultarahan."
Kun Baba Mustafa oli lopettanut työnsä, sitoi Morgiana hänen silmänsä jälleen ja annettuaan hänelle kultarahan ja kehotettuaan häntä vaitioloon, kuljetti hänet jälleen takaisin.
Yhdessä Ali Baban kanssa Morgiana pesi sitten Kasimin ruumiin, voiteli sitä hyvänhajuisilla voiteilla ja asetti sen ruumisarkkuun. Sitten he yhdessä naapuriensa kanssa saattoivat sen hautausmaalle.
Sillä välin rosvot palasivat jälleen luolaansa ja ihmettelivät suuresti, kun Kasimin ruumis oli sieltä kadonnut. Ja vieläkin enemmän he hämmästyivät huomatessansa kultavaransa melkoisesti supistuneen.
"Me olemme hukassa", sanoi päällikkö, "jollemme heti koeta päästä tuon lurjuksen perille, joka meidän aarteitamme on anastanut. Kaikesta päättäen on heitä ollut kaksi liitossa. Ja koska toisen jo olemme saaneet hengiltä, niin ei ole muuta tehtävää kuin ottaa selko toisestakin."
Kaikki rosvot olivat samaa mieltä. Muut toimet olivat nyt jätettävät sikseen ja yhteisin voimin ryhdyttävä tähän uuteen tehtävään. Päällikkö ehdotti, että yksi rosvoista lähtisi ensin tiedustelemaan kaupunkiin, ja saatuaan tarpeelliset tiedot, ilmoittaisi ne toisille. Mutta jos hän toisi vääriä tai puutteellisia tietoja, niin hän oli hirtettävä.
Kaikki hyväksyivät ehdotuksen, ja yksi rosvoista tarjoutui lähtemään.
Hän läksi pimeän tullen matkalle ja saapui ennen päivän sarastusta torille. Katseltuaan ympärilleen hän näki yhden ainoan puodin avoimena ja miehen istuvan siellä työnsä ääressä. Se oli Baba Mustafa.
Rosvo astui hänen luoksensa, toivotti hänelle hyvää huomenta ja huomatessaan, että hän oli vanha mies, hän sanoi:
"Alotatpa sinä aikaisin työsi, mies hyvä. Voiko sinun ikäisesi mies nähdä näin hämärässä valossa? Vaikkapa olisi valoisampikin, niin epäilisin tokko sinun silmäsi enää paikkaustyöhön pystyvät."