Baba Mustafa läksi siis rosvon suureksi iloksi matkaan, ja kun he tulivat sille paikalle, missä Morgiana oli sitonut hänen silmänsä, sanoi hän:
"Tässä minun silmäni sidottiin ja minä katsoin silloin aivan samaan suutaan kuin nytkin."
Rosvo sitoi Baba Mustafan silmät nenäliinallaan ja seurasi sitten häntä, kunnes hän pysähtyi erään talon eteen.
"Luullakseni en tämän pitemmälle kulkenut", sanoi Baba Mustafa, joka todellakin seisahtui nyt Kasimin talon eteen, jonka Ali Baba veljensä kuoleman jälkeen oli ottanut haltuunsa.
Rosvo veti merkin liidulla talon oveen ja, otettuaan liinan Baba Mustafan silmiltä, hän kysyi, kuka tässä talossa asui. Mutta Baba Mustafa ei sanonut tietävänsä, koska hän itse ei asunut samassa kaupunginosassa.
Morgiana piirusti merkin oviin.
Kun rosvo näki, ettei hän voinut saada sen tarkempia tietoja Baba Mustafalta, niin hän kiitti häntä vaivasta ja antoi hänen mennä takaisin puotiinsa. Itse hän palasi metsään, iloissaan matkansa hyvistä tuloksista.
Vähää myöhemmin läksi Morgiana ulos jollekin asialle ja kun hän palasi takaisin, niin hän huomasi merkin ovessa. Hän pysähtyi ja tarkasteli sitä hyvän aikaa.
"Mitähän tuo merkki tarkoittaa?" ajatteli hän itseksensä. "Voisikohan se merkitä jotakin pahaa vai piloillaanko se lie siihen vain piirretty? Olkoon miten hyvänsä, parasta olla kuitenkin varovainen."