Kartanon vieressä oli kauniin ihana puisto, jossa oli eräs lähde, joka yhtämittaa pulppusi maan alta raitista, kylmää vettä; sen vieressä oli vielä pieni lampi, jossa uiskenteli kulta- eli kullan näköisiä kaloja. Ympärillä kasvoi laakeri ja poppeli puita sekä muita kauniita kasveja, jotka ihanasti vihannoitsivat. Tästä oli myös soma nähdä kuinka kaikenlaiset merielävät löivät leikkiä Marmorameren tyynellä, kirkkaalla ja viheriälle näyttävällä pinnalla.
Helmikuun 26 päivänä muutimme leiristämme kartanon eteläpuolelle lähemmäksi meren rantaa erääseen rakennukseen (sotavarastohuoneesen), jossa sitte oli mukava harjoitella riviäksiisiä, sillä, sen katto eli laipio oli kyllin korkealla. Mainittava on myös se, että me täällä käytimme makuuvaatteinamme pehmikkeeksi maatessamme tuoreita laakeri-puun oksia, joita täällä meidän maassa kuivattuina käytetään ainoastaan höysteeksi ruoan seassa y.m.
Helmikuun 27 päivästä ei ole mitään erinomaista mainittavaa, ainoastaan näin yöllä kummallista unta; eräs tovereistani oli minua lyövinään monta kertaa miekalla, jota en suinkaan hereillä ollessani olisi antanut yksin puolin tehdä: — siitä olisi seurannut samanlaisia kohtauksia takasin. Harjoituksissa käytiin kahden puolen päivää.
Helmikuun 28 päivänä saimme käskyn muuttaa majaa samassa kartanossa olevaan härkänavettaan (varastohuone tarvittiin muihin tarpeisiin). Mainitussa navetassa oli sontaa kyynärän paksuudelta permannolla ja olipa muutamia härän raatojakin, joitten sanottiin tänne kuolleen muutamia päiviä ennen, eläin ruttoon. Tämä kaikki oli ensin puhdistettava; raadot kannoimme meren rantaan ja hautasimme ne sinne, sonnan ajoimme ikkunasta ulos; sen jälestä kannoimme valkoista hiekkaa Marmorameren rannalta ja puhdistimme sen oikein hyvin kaikin tavoin. Katon kaunistimme orapihlajan kukoistavilla oksilla ja seinille heittelimme eli ruiskutimme karbolihappoa "kulkutautien estämiseksi". — Mutta kun ei parempaa huonetta ollut, niin täytyihän siihen tyytyä semmoiseenkin. Tämän päivän ehtoolla saapui pataljoonaamme toinen Helsingistä lähetetty varaväki (reservi), jolla tukittiin melkein kaikki riveihimme tähän asti tulleet aukot eli avoimet tilat.
Maaliskuun 1 päivänä oli äksiisi harjoituksia kahden puolen päivää. Väli aikoina haudattiin raatoja, joita oli paljon kartanon pihassa ja sen ympäristössä. Eräänä päivänä kuoli vielä muun hyvän lisäksi 2:sen kaarti tarkk'ampuja pataljonan miehiltä vanha mahdottoman suuri kameli, joka oli kantanut aina heidän pussiansa Filippopolista asti. Sen ruumis oli iso ja painava, siis tarvittiin voimia sitä hautaan viedessä. — Minäkin olin kutsuttu näihin hautajaisiin tutun vuoksi muka kunnia vieraaksi, 20 miestä sitä raastoi, mutta enempi siinä vielä oli saattoväkenä ja siinäkös nyt vasta ilo ja meteli kävi.
Maaliskuun 2 päivänä harjoittelimme esitäntö eli "paraattimarssia" sentähden kun seuraavana päivänä oli määrätty pidettäväksi esitäntö (paraatti) H. M. Keisari Aleksanderin valtioistuimelle nousemisen vuosipäivän muistoksi.
Maaliskuun 3 päivänä oli meillä tuo juhlallinen esitäntö H. K. K. Suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitsin edessä H. M. Keisari Aleksanderin valtioistuimelle astumisen vuosipäivän johdosta sekä myös että sinä päivänä San-Stefanon rauhasovinto allekirjoitettiin. Juhlallista, reimaa oli katsella kuinka tämä urhea sotajoukko seisoi Konstantinopolin muurien edustalla Turkin mahtava pääkaupunki ja S:t Sofian kirkko silmien edessä, valmiina tottelemaan rauhan tahi sodan seurauksia. — Sotaliput, peitteistään avattuina, liehuivat korkealla ilmassa. Kaikki olivat puhdistaneet itsensä sekä paikanneet ja pesseet kuluneet vaatteensa ja näyttivät sentähden jotenkin siisteiltä ja reima urhoin näköisiltä päivettynein, parrattunein kasvoin. Riveistä näkyi urhoja sieltä täältä, joilla oli tähtirivi rinnassa urhollisuuden merkkinä ja kaikki joukot omistivat saman kunnian.
Esitäntö kentällä odotimme monta tuntia kunnes sanansaattaja, eräs kenraali viimein palasi Konstantinopolista tuoden sultanin omakätisen allekirjoitetun San-Stefanon rauhansovinnon. Sen perästä ratsasti armeijan ylipäällikkö Suuriruhtinas Nikolai Nikolajevits joukkojensa eteen näkyvälle paikalle kohottaen lakkinsa ilmaan ja lausuen: "Saan ilokseni ilmoittaa teille että me nyt Jumalan avulla olemme saaneet rauhan aikaan". Samassa seurasi myrskyn tapainen hurraahuuto kymmentuhansista kurkuista, joka kasvoi ja paisui korkeimmilleen ja jälleen hälveni ja samoin monet uudistetut kerrat. Ja tällä ajalla lenteli tuhansia lakkeja ilmassa. Sen jälkeen seurasi syvä hiljaisuus. Kaikkien osastojen päälliköt kutsuttiin rintaman eteen, jossa pappi piti kiitosrukouksen sotajoukkojen kaikkivaltiaalle Herralle. Tässä nousi hartaita rukouksia ja kiitoksia taivaan Herralle, joka kaikki ihmisten tiet ja toimet johtaa. Kaksi kertaa laski tuo suuri sotajoukko polvillensa rukoillen ja kiittäen kukin hiljaisuudessa. — Erinomaiset tunteet täyttivät sydämemme. — Tanner, joka muutamia päiviä takaperin oli ollut kuolon ja koston kenttänä, oli nyt hiljaisena Herran Jumalan temppelinä ja rukouspaikkana. Tässä nyt samat urhot, jotka äskeisinä päivinä olivat lähestyneet tätä paikkaa tapellaksensa Pyhän ristinlipun edestä, olivat lapsen tavoin hartaudessa rukoillen ja kiittäen Kaikkivaltiasta kaiken sen hyvän edestä, mitä olivat elämässänsä ja erittäin tällä sotaretkellä saaneet nauttia. Sen perästä marssimme H. K. Korkeutensa ohitse kauno marssia juhlan kunniaksi, jolloin jo oli hiukan pimeänhämärä. Linjaväki meni marssimalla, me tarkk'ampujat juosten oikein pitkää askelta täyttä lentoa. Tämän loputtua sai kukin osasto mennä entisille majapaikoillensa.
Maaliskuun 4 päivänä jaettiin pataljoonallemme H. K. Suuriruhtinaan ylipäällikön lähettämät P. Yrjänän ritarikunnan ristit alipäällistölle ja miehistölle kaikkein eteläpuolella Balkanin tapeltujen tappelujen johdosta. Niitä annettiin meidän komppanialle kuusitoista. Aina 10:teen päivään asti ei ole muuta mainittavaa kun että oli äksiisiä ja vartiapalvelusta tehtiin vuorotellen kuormastolla, sotalipulla ja rahakirstulla. Ruokana oli nisuleipä ja riisiryyni, velli voin kanssa y.m.s.
Maaliskuun 10 päivän vietimme juhlallisesti H. K. Suuriruhtinas perintöruhtinaan Aleksander Aleksandrovitsin syntymäpäivää, joka senkin tähden oli meille erittäin muistettava kun mainittu suuriruhtinas on pataljonamme — Suomen kaarti pataljonan — kunnia päällikkö. Pastori Rancken piti tässä tilaisuudessa kiitosrukouksen kartanon takapuolella olevalla tasaisella kentällä turkkilaisten entisellä leirisijalla. Pataljonamme komentaja lähetti sähkölennättimellä onnentoivotuksen Pietariin, jossa H. Korkeutensa siihen aikaan oli, johon H. Korkeutensa suvaitsi vastata seuraavasti: