MIKKELI (itsellensä): Oi, voi noita talonpoikia! Niille tyhmille saa loruta, mitä vaan sylki suuhun ajaa.
KIRJALIINI (itsellensä): Oi, voi tuota Kekkulia, kun aina hänestä tehdään pilkkaa. Ei tarvitsisi hänen olla niin tyhmän; mutta ei saisi sentään hulluakaan hulluttaa.
AATAMI: Mitä nauratte? Sanokaa minullekin, kunnioitettava Peltolan Pekka — —; ai vai saanko niin puhutellakaan, näin erinomaisten herrain aikana?
PIETARI: Niin juuri näin (hiljaa) hullun Kekkulin aikana.
MIKKELI: Et sinä, isäntä hyvä! ymmärrä meitin puheitamme, joilla laviampi tieto on; etpäs sitten talonpoikainen olisikaan. Me pidämme sentään arvossa työntekijänkin, vaikkei se taida oikein fiinisti elää eikä nauttia mitä me, erinomattain, jotka elämässä käsitämme mitä löytyy ihanuutta, kauneutta, suloisuutta. (Huomaiten). Ah! Kas kun on talonpojillakin semmoisia — kaiketi herrojen varaksi. Se on oikein, isäntä (nyökkää Aatamille)! että pitää kunnioitettaville vieraille kunniallisempaa suun avausta, kun se simppeli, ykstoikkoinen viinaryyppy; olutta taasen älä koskaan itsekään juo, se on peräti — — — Mutta mistäs olet oppinut vähän edes sivistystä?
VARONEN: Sipilä kuuluu Raittiuden-Seuraan, sentähden pitää hän totia, koska paloviinaa ei saa talossakaan kärsiä. Lisään sivistystä taas oppii sanomalehdistä, erinomattain Maamiehen-Ystävästä ja Gottlunnin Suomesta.
MIKKELI: Sanomalehtiä minä en ollenkaan voi puhuttavankaan kuulla. Nekös hulluja ja häijyjä ovat, semminkin koska laulu-niekkojen töitä arvostelemaan rupeevat. Olisin minä mielenmittaajana, niin en antaisi muuta präntätä paitsi viimeisen sivun Helsingin Sanomista.
PALOVIINUS: Kylläpä sitten tulisi puutos unettavasta lukemisesta.
(Kuuluu ulkoa paimenen torvi; ja sitten laulettavan jotain samaan säveleen kuin: "O, Värmeland du sköna." Kaikki kuuntelevat.)
KIRJALIINI: Ai! kuuluipa se kauniilta, vaikk'ei sanoja selvästi eroittanut. Taidatkos sinä, Sipilä, sitä laulaa? Laulas sitä meille.