VANHA KEKKULI: Miksi ollenkin! Se on niin köyhä, ettei ole muuta, kuin — — — mä sanon! Ei sillä ole kuin huono talo, jolla juuri elää. Minä katsoinkin semmoisen rohkeuden niin varattomalta mieheltä varsin häpeemättömyydeksi.
VARONEN: Kyllä se kirottu köyhyys on paha vika: mutta ei se sentään von Sorvia haittaisi, jos te, joka viisas olette, neuvoisitte hänen menemään joksikin isoksi herraksi: kruununvoudiksi, provianttimestariksi tai muuksi; semmoiset, kuin hän, pääsevät kyllä. Eikös se liene sen nimisen kenraalin poika?
VANHA KEKKULI: On pojan poikia.
VARONEN: No, sitä parempi! Kas semmoinen juuri tekisi kytynsä ja muut tutuiksi ylhäisille ja alhaisille.
VANHA KEKKULI: Alhaisista ei ole suurta lukua (ajatuksissaan); minä en ole juuri teitinkään ajatuksestanne tässä asiassa, mutta mitähän olisi jos näitä tuumailtaisiin. (Katsoo ympärillensä). Missä ollee Löllenflyhti, minun paras neuvonantajani?
RINNUSTELIAIN: "Hullu viisasta neuvoo, viisas villiin tulee".
VARONEN (pudistaa nyrkkiä Rinnusteliaiselle): Ei minunkaan mielestäni olisi hän sopiva niin viisaalle miehelle neuvonantajaksi tässä asiassa, joka koskee juuri häntä itseänsä. Hän, kukaties, kokisi harhaan teittiä vietellä oman parhaansa tähden.
5:des Kohtaus.
Entiset. Löllenflyhti.
LÖLLENFLYHTI (rientää sisään): Täällä lauteeratte; mutta ette suinkaan tiedä missä tyttärenne ovat.