VANHA KEKKULI: Täällä ovat (kiiruhtaa salin oveen): eikös täällä — — —? (tulee takaisin) Niitä lintuja maar käskee paimentaa! Missä taas lienevät?
LÖLLENFLYHTI: Missä! — Nuoria juoksuherroja on kartano täynnä; toiset houkuttavat isää kammiossa, toiset kuiskuttelevat ja muiskuttelevat tytärten kanssa yrttitarhassa. (Vanha Kekkuli huohuttaa). Ja tiedättekö ketä siellä näin — Aatami Sorvin — — — Eevan rinnalla.
VANHA KEKKULI: Vai Aatamin ja Eevan! — Jo vasta huomaan kurit; voi minua vaivaista (juoksee porstuaan ja huutaa): Evaa! Ellii! ettekö tule pian sieltä; kyllä minä teitin — — (Paloviinus ja Rinnusteliain nauravat, Varonen on tuskillansa); hää — — —
PALOVIINUS (Varoselle ja Rinnusteliaiselle): Nyt taitaa alkaa kelpo naurunäytelmä.
RINNUSTELIAIN: Taitaa seurata jotain vielä parempaakin.
VARONEN: Taikk'ei mitään.
VANHA KEKKULI (vielä pihalle päin): Vai perhosia — — — kyllä minä teitin perhosenne! — — — hää — — — menettekö tulisesti kyökin kautta kammioonne, taikka minä — — —! Senkin haikarat — Oi, voi!
VARONEN (itsellensä): Rietas henkilö tuon Löllerin sinne yrttitarhaan veti?!
VANHA KEKKULI (kääntyy takaisin huoneeseen): Kas nyt jo tunnen teitin. Menkäät helvettiin talostani! Olette kaikin yhtäläisiä vekkuleita, lurjuksia (Löllenflyhti antaa sauvan, jolla Kekkuli häristelee), Sorvin palvelushenkiä, renkejä. Menkäät helvettiin!
(Rinnusteliain hapottelee sauvaan kiinni, mutta Varonen vetää häntä pois.)