LÖLLENFLYHTI: Ja minua liian varhaisilla sarvilla.
VANHA KEKKULI: Mene tuonne pöydän alle häpeemään, ja muista, jos vielä kerrankin tuot ylioppilaita, jotka eivät muuta tee kuin koiruutta, niin on selkänahkasi parkissa. Totteletkos?
(Pudistaa sauvaansa. Mikkeli konttaa pöydän alle).
LÖLLENFLYHTI: Ihmeellisiä ovat ne junkkarit. Kyllä ovat sukkelia ja kurikkaita, koiran silmät, tekemään pilkkaa kunnioitettavista ihmisistä; mutta ovat sentään taas hulluja, että pää kopisee, koska niin jalkaisin viitsivät ympäri maita linkota.
VANHA KEKKULI: Täytymys on kaiketi; mitäs tekee, kun pitää.
MIKKELI: Niin, aina! Mitäs tekee, kun pitää minunkin täällä oleman. Se täytymys maar on!
LÖLLENFLYHTI: Mutta eipä kaikkien ylioppilaitten täydy runoja hakemassa hiihtää, esimerkiksi teidän poikanne.
MIKKELI: Minun pitää sen sijaan pöydän alla kykyttämän.
VANHA KEKKULI: Ovat kaiketi rangaistukseksi jostakin syystä pantuina, kuin Jerusalemin suutari, kulkemaan.
MIKKELI: Mutta minä varsin syytönnä pantu tänne istumaan.