VANHA KEKKULI (Mikkelille): Suus kiinni! Mitäs nariset siellä!
LÖLLENFLYHTI: Vanhempien pitäisi opettaman kohta pieninä lapsensa tietämään, mikä hyvä ja hyödyllinen on, etteivät sitten opistossakaan muuta, kun lukisivat vain mitä vaaditaan. Mutta mitäs nyt! Monetkin, olen kuullut, viettävät aikansa turhissa, käyvät kokouksissa keskustelemassa ja kiistelemässä asioista, joihin heitin ei mitään tule, lukevat suomea, jok' ei mitään hyödytä, ja tekevät vielä kirjojakin rahvaalle präntättäväksi, joista ei muuta kuin tullaan varsin raivoon.
VANHA KEKKULI: Sepä onkin häijyintä, ja ihme, kun antavat opettajatkin semmoista myöten; jopa rahvas sillä kurin taitaisi tulla, elikkä luulla tulevansa, melkein yhtä viisaaksi kuin mekin, paremmat ihmiset.
LÖLLENFLYHTI: Onkin siis aivan oikein, että semmoiset pahakiihkoiset saavat rangaistusta. Mutta minä en panisi heitä noin marssimaan, vaan telkeisin koko kesäksi johonkin koppiin, jossa eivät saisi pahuutensa jatkoksi kumminkaan maakunnan herrasväille kiusaa tehdä.
MIKKELI: Vaikka koppiinkin, kun ei vaan pöydän alle! Ai! kun kuolee selkänikin jo.
VANHA KEKKULI: Kyllä minä hänen taas ojennan, jos vaan vielä toisten tuot vieraita. — Mene nyt sitten tiehes, katsomaan heinäväkeä; jos eivät haravoitte ahkerasti, niin tule kantelemaan.
MIKKELI (konttaa pöydän alta): Kiitos, pappa kulta! Kiitos, pappaseni!
En eläissäni päästä vieraita tänne.
(Menee ulos).
LÖLLENFLYHTI: Teitillä on nöyrä poika: jos kaikki semmoisia olisivat!
VANHA KEKKULI: On ollut hyvä kasvatus; ja on jotensakin siivo luonnostaankin — tulee isäänsä.