LÖLLENFLYHTI (itsellensä): Hyvä kumminkin, että tyttäret tulevat äitiinsä. Vaikka hekin sentään saisivat olla kuuliaisempia isänsä tahdolle semminkin minua kohtaan.
VANHA KEKKULI (katsoo akkunasta): Hei! tuolla tuopi eräs äijä kirjettä; liekö Sorvilta taas? Kas nyt tulee se oikeisiin käsiin. (Huutaa): Mikkeli, otas kirje äijältä ja tuo tänne.
(Mikkeli tuo kirjeen ja menee.)
8:sas Kohtaus.
Vanha Kekkuli. Löllenflyhti.
VANHA KEKKULI: Ahaa! Eipä olekkaan kuin sinulle. Mutta miltä tölpöltä lie, kun ei ole ymmärtänyt katteinin nimitystä eikä karahtieriäkään kirjoittaa päälle.
LÖLLENFLYHTI (ottaa kirjeen tuimasti): Kah! Eikä korkeavapaasukuisuuttakaan. (Avaa ja lukee itsellensä): "Luutnantille, Antipas Löllenflyhtille — Matkalla kuultuani Teitin täällä oleskelevan seisahduin hiukaksi aikaa tähän keskievariin, johon tekin kiiruusti mahdatte löydyttäidä, sillä tärkeistä asioista tahtoo teitille puhua — Ylpiäsfeltti — Katteini Kumartel-Tanhuvais Tappelu-joukossa, Avittaja, Tähtimies m.m."
(Rupee korjailemaan kaulaliinaistansa ja vaatteitansa).
VANHA KEKKULI: No, mikä kiiru nyt tulee?
LÖLLENFLYHTI (kiiruissansa): Eräs matkustava katteini kutsuu; pitää rientämäni tervehtämään.