LÖLLENFLYHTI: Menen, enkä tule, sen lupaan ja vannon — annan upsierillisen sanani pantiksi.
VARONEN (pudistaa keppiänsä): Sananne ei ole täydellinen pantti; mutta pankaa selkänne.
LÖLLENFLYHTI: Panen upsierillisen selkäni pantiksi.
RINNUSTELIAIN (ottaa kepin ja huimii vähän Löllenflyhtiä selkään): No koetetaan, mitä upsierillinen selkä kestää. Kas tää lumottu pihlava-keppi tekee työnsä.
VARONEN (ottaa Löllenflyhtiä kainaloon): Kas niin! mennään nyt, ja sanokaa prasai tälle maalle.
15:nes Kohtaus.
Entiset, paitsi Löllenflyhtiä ja Varosta.
AATAMI: No, nyt ollaan sovitetut (antaa kättä vanhalle Kekkulille), koska vaarallinen kosio-kumppani on mennyt matkaansa. Saanko jo viimeinkin mennä isän luvalla tyttären tykö.
VANHA KEKKULI: Mene poikani. Eikä minun tarvinne seurata tutuksi tekemään, jos jo olette tuttu siellä.
AATAMI (menee salin ovesta): Olen maar, ja luulen kyllä yksinänikin tulevani toimeen täällä.