14:nes Kohtaus.
Entiset. Paloviinus. Löllenflyhti (juovuksissa: toisessa jalassa saapas, toisessa sakka vaan). Varonen (taluttaen Löllenflyhtiä).
RINNUSTELIAIN: Ei maar! Olisipa hyvä jos saataisiin tappelu toimeen. — Kas tuo sopii! Kosk' ei herra Kekkuli enää vanhana viitsi miekkailla, niin tuosta saadaan urhoollinen vastus (näyttää Löllenflyhtiä). Kuulkaas hyvät herrat, von Sorvi ja Löllenflyhti, te riitelette morsiamesta; ruvetkaas, vanhaa aatelistapaa myöten, kahden-taisteluun, se, joka voittaa, ottakoon tyttösen.
LÖLLENFLYHTI: Kahdentappeluun — — — minäkö en eläissäni — — en — millään — muotoa.
VANHA KEKKULI: Pitää menemänne, jos tahdotte minun tytärtäni; ja tiettävä on että pietiksi tuutte.
LÖLLENFLYHTI: En. Ennen — minä jätän kaikki; Kekkuli itse menköön; — minä tulen herra von Sorville — tak — tak — uriksi (nauretaan).
PALOVIINUS: Ja minä Löllenflyhtin takuriksi, pitämään häntä hoipertelevain sääriensä päällä.
LÖLLENFLYHTI: Oi, joka kerran pääsisi tämmöisestä pulasta! (Varoselle) Hyvä ukko! autas minua näiden käsistä; koskas autoit minun navetastakin, johon koiran kuriset telkesivät minun, että akkunasta täytyi ruvetani tunkemaan ulos.
RINNUSTELIAIN: Pääsette hengissä, jos menette suorinta tietä matkaanne taanne katsomatta, ja lupaatte ettette koskaan tule takaisin.
VANHA KEKKULI: Niin menkää, ja meille ei pidä ikinä tän erän perästä tulemanne.