Vanha Kekkuli. Mikkeli. Aatami von Sorvi ja Rinnusteliain
(molemmat aseilla varustettuina), Kirjaliini.
VANHA KEKKULI (Mikkelille): Kitasi kiinni! (Lujaa): Terve tultuanne hyvät herrat! Älkäät pahastuko vaikka — — —
AATAMI: Vaikka olette herjanneet meitä, ja erinomattain minua. Tiedättekö, että minä olen aatelismies, ja tahdon kunniani perään kysyä. Meitin riitamme pitää verellä sovitettaman; toisen, jommankumman, meitistä pitää kaatuman. Jos tahdotte kahden-taistelua (envig) tässä, tai jos muualle mennään, se on yksi kaikki minulle. Minulla on kaikellaisia aseita, jos tahdotte pistoolilla tai miekalla ruveta tai millä hyvänsä.
KIRJALIINI (Aatamille): Älä näyttele paljoa aseitasi, ettei äijä huomaisi niiden puusta olevan ja nojella vaan mustattujen.
AATAMI: Valitkaa takuri (secundant) itsellenne; herra Rinnusteliain on minun.
VANHA KEKKULI (tuohatuksissaan): Hää! mitä hyvä, kunnioitettava, vapaasukuinen herra von Sorvi? Älkää Jumalan tähden minua ampuko. Minä pyydän nöyrimmästi anteeksi. Te saatte mitä tahdotte, paitsi tappelemaan älkää minua vaatiko. Minä jo olen katunut tyhmää ynseyttäni, ja tahdon kaikella muotoa teitin sovittaa; (itsellensä) oi, jos Santala olisi täällä nyt; hän kyllä saisi tuon leppymään.
RINNUSTELIAIN: Jos olisivat kaikki koossa, joiden aikana olette meitä häväisseet, niin saataisiin sopia; vaan nyt ei se suinkaan käy laatuun.
VANHA KEKKULI: Minä kutsun kokoon kaikki koko paikkakunnalta, pidän suuret pidot ja kaikkien aikana pyydän teitiltä anteeksi; ja erittäin teitiltä von Sorvi. Malttakaa vähän, malttakaa (lankee polvellensa).
AATAMI (nostaen Kekkulia): No, hyvä Pöllölän herra! jos vielä toiseksi lupaatte kaikkein aikana antaa nuoremman tyttärenne minulle, niin sovin pois puolestani.
VANHA KEKKULI: Varsin mielelläni, vaikka molemmat tyttäreni.