VARONEN: Ei muut soa, jos mie en soa. Antakaas minullen yheksän suola-rajetta ja pihlavainen keppi.
VANHA KEKKULI: Tulkaa saamaan. Tehkää mitä taidatte; minä maksan hyvän palkan.
(Menee).
11:nes Kohtaus.
VARONEN (yksinänsä. Kokoilee kortteja). Jos ei vaan peijakas taas toisi Löllenflyhtiä tänne häiritsemään; mutta nyt taitaisi jo pian olla hiljaista hänelle.
(Menee Kekkulin perässä).
12:nes Kohtaus.
VANHA KEKKULI (yksin). No viimeinkin ovat silmäni auki. — Kuvernööri, ja rikkautta kun ruohoa. Kas se! — Oi jos vaan pian saisin von Sorvin, sen jalon ja hyvän nuorukaisen, leppymään. Olisin minä vaan äsken tietänyt mitä nyt tiedän! Missä hän nyt lienee: eikös Santala häntä saane takaisin noidutuksi. (Huutaa salin ovelle): Ellii, menes kellarista vadelmapunssia. — (Taas itsellensä): Minäkös hänen ottaisin vastaan ylinnä ystävänäni. Löllenflyhti saa mennä niin pitkälle kuin piisaa. (Huutaa taas): Eeva pane koriat vaatteet yllesi ja ole valmisna vastaan ottamaan, jos tulee vierasta.
(Panee piippuja ja tupakkia käsille). Voi kun olen ollut pöhkö, minäkin! (Kävelee edestakaisin, lykkii tuoleja järjestykseen ja katselee että olisi kaikki siivosti, ottaa laseja kaapista. Menee viimein saliin, josta tuo pullon punssia. — Sitten kuuluu kolinaa porstuasta.)
13:nes Kohtaus.