"Ottakaa sitten hattunne ja menkäämme pankkiin", sanoi hän.
Nopeata toimintaa.
"Ei kai teidän ylhäisyytenne aio ottaa rahoja nyt — tän'yönä?" huudahdin.
"En ottaa, mr. Mariin — vaan vastaanottaa ne teiltä. Olemme sopineet kaupasta. Mikä estää panemasta sitä heti toimeen?"
"Mutta minun pitää saada obligationit. Ne on valmistettava, sir."
"Ne ovat tässä", ilmoitti hän, ottaen paperikäärön kirjoituspöydän laatikosta; "300,000 dollaria 6 prosentin korolla, minun allekirjoittamiani ja don Antonion varmentamia. Ottakaa hattunne ja tulkaa mukaan."
Tein työtä käskettyä.
KOLMAS LUKU.
Väljennettyä toimivaltaa.
Oli kaunis kuutamoyö, ja Whittinghamin kaupunki näytti perin somalta, astuessamme puistokäytävää pitkin Piazza 1871:Ile. Presidentti käveli reippaasti, äänettömänä, mutta hilpeänä; minun mieltäni painava huoli sitävastoin veti ryhtinikin hiukan luppakorvaiseksi, eikä minua suurestikaan viihdyttänyt huomautus, jolla presidentti sitten katkaisi yön hiljaisuuden: