"Olette laskenut jalkanne kunnian ja rikkauden ensimäiselle askelmalle, mr. Martin."
Pelkäsin pikemmin astuneeni hirsipuun alimmalle tikkaalle. Mutta askel oli nyt otettuna; portaiden laatu oli jätettävä kohtalon huomaan. Koetin senvuoksi rohkaistua, ja Piazzalle saapuessamme osoitin muistopatsasta:
"Tuossa on innostava esimerkkini, teidän ylhäisyytenne!"
"Niin, jumal'avita", vastasi hän, "käytän kaikkia tilaisuuksia parhaani mukaan."
Tiesin hänen pitävän minua yhtenä tilaisuutenaan, jota nyt käytettiin parhaan mukaan. Tältä näkökannalta ei ole hauska tarkastella itseään, joten muutinkin puheenaihetta, lausuen:
"Käymmekö noutamassa don Antonion?"
"Mitä varten?"
"No, ajattelin rahaministerin läsnäolon tekevän hommasta virallisemman."
"Ellei presidentin läsnäolo", vastasi valtion pää, "voi tehdä hommaa säännönmukaiseksi, niin enpä tosiaan tiedä mikä voisi. Nukkukoon hän rauhassa. Eikö hänen nimikirjoituksensa obligationeissa riitä?"
Mitäpä saatoin tehdä? Esitin vieläkin heikon vastaväitteen: