"Ehkäpä pelkästään mieliksi, mutta minun täytyy ihmetellä teidän sävyänne, mr. Jones."
Jones näytti olevan pahoin ymmällä.
"Tämä on niin säännötöntä, sir", änkytti hän.
"Tuskinpa säännöttömämpää kuin teidän pukunne"; huomautti presidentti leikkisästi.
Jones oli sävyisä mies, ja kun hänelle täten vihjaistiin, miten ovesta tunkeutuva ilmavirta liehutteli hänen ohutta vaatekappalettaan, sulki hän joutuin oven ja sanoi minulle anovasti:
"Kaiketi on kaikki kunnossa, sir?"
"Aivan kunnossa", rauhoitin minä.
"Mutta tarkoin salassa pidettävää", lisäsi presidentti. "Saatattekin minut omakohtaisesti kiitollisuudenvelkaan, mr. Jones, ja samalla täytätte velvollisuutenne isännistöänne kohtaan, jos visusti vaikenette asiasta, kunnes lainahanke julkaistaan virallisesti. Ken tekee minulle palveluksen, hän ei sitä kadu."
Tässä käytti presidentti parhaansa mukaan toista tilaisuutta — tällä kertaa Jonesia.
"Jo riittää", sanoin minä. "Aamulla tarkemmin selitän asian, ja nyt olisi kai parasta teidän mennä takaisin —"