"Mrs. Jonesin luo", ehätti presidentti puheeseeni. "Ja muistakaa pysyä vaiti, mr. Jones."
Näin sanoessaan hän astui Jonesin luo ja katsoi häneen tiukasti.
"Vaiteliaat miehet menestyvät parhaiten ja elävät kauimmin, mr. Jones."
Kohdatessaan presidentin teräksiset silmät Jones alkoi äkkiä vapista.
Presidentti oli tyytyväinen. Hän työnsi virkailijan rivakasti huoneesta, ja me kuulimme laahustavien askelten nousevan portaita.
Hänen ylhäisyytensä kääntyi minuun ja virkkoi närkästyneen näköisenä:
"Te jätätte minun tehtäväkseni melkoisen paljon, mr. Martin."
Hän oli todellakin tehnyt enemmän kuin vain lausunut Jonesille, että oli kaunis aamu. Mutta minä olin liian huolissani kiittääkseni häntä; ajattelin sähkösanomaa. Arvaten pulani presidentti jatkoi:
"Teidän on valmistettava se sähkösanoma."
"Niin", vastasin, "se saisi hänet varmistumaan. Mutta minulla ei ole ollut paljoakaan kokemusta sellaisesta, enkä oikein tiedä…"