Presidentti kyhäsi muutamia sanoja paperiliuskalle.
"Viekää tämä sähkölennätintoimistoon, niin ne antavat teille sieltä virallisen lomakkeen, jonka sitten täytätte."
Monet hommat sujuvat helposti, jos valtion pää on rikostoverina.
"Ja nyt, mr. Martin, alkaa tulla myöhä. Minulla on arvopaperit ja teillä obligationit. Olemme voittaneet puolellemme Jonesin. Kaikki käy hyvin. Aureata on pelastettu. Teistä on tullut varakas mies, sillä tuossa ovat 65,000 dollarianne. Ja olen teille vielä suuressa kiitollisuudenvelassa. En tahdo vaivata teitä kotiinsaattamisella. Hyvää yötä, mr. Martin."
Hän läksi ulos, minä viskausin konttorituolilleni ja istuin tuijottaen hänen jättämiinsä obligationeihin. Vaivasin aivojani miettimällä, oliko hän tehnyt minut ainoastaan kätyrikseen, saatoinko luottaa häneen ja olinko menetellyt järkevästi uhraamalla rehellisyyteni hänen lupaustensa varassa. Mutta tuossahan oli joka tapauksessa palkkioni; ja koska pelkästään siveelliset arvelukset eivät minua kiusanneet, nousin piankin, asetin hallituksen obligationit ja 65,000 dollariani kassaholviin, lukitsin kaikki ja menin kotiin asuntooni. Sinne saapuessani oli kirkas päivä, sillä kello oli lyönyt viisi, ja minä tapasin isä Jacquesin juuri uloslähdössä. Hän oli jo syönyt aamiaisensa ja oli menossa viemään aikaisia lohdutuksen sanoja Piazzan kukkaismyyjättärille. Hän pysähdytti minut huolestuneen näköisenä ja pahoitteli:
"Ah, ystäväni, tähän aikaan liikkeellä!"
Huomasin joutuneeni kohtuuttoman epäluulon alaiseksi — ja se tuntuu kovin ilkeältä.
"Olen juuri tullut pankista", vastasin. "Olin päivällisillä Kultaisessa talossa ja jälkeenpäin palasin lopettamaan erään työn."
"Kas, sillä tavalla!" huudahti hän. "Tapaankin siis uutteran oppilaan enkä joutilasta?" Näillä sanoillaan hän viittasi erääseen kuuluisain taulujen jäljennösryhmään, jolla huoneeni oli somistettu. Ne oli isäni lahjoittanut minulle lähtiessäni.
Nyökäten kuljin edelleen, ajatellen itsekseni: "Hiton uutteran, tosiaankin! Eipä moni ole yössä suorittanut sellaista työtä kuin minä!"